Tob. 13:7–11

Koko sielustani minä laulan iloani taivaan kuninkaalle –
riemuitkoon minun sieluni kaikkina elämäni päivinä!
Ylistäkää Herraa, kaikki valitut,
kiittäkää kaikki hänen mahtiaan ja suuruuttaan.
Viettäkää ilon päivää, ylistäkää häntä!

Jerusalem, pyhä kaupunki!
Sen mukaan, mitä olet tehnyt,
olet saanut Herralta kuritusta.
Kiitä Herraa, niin kuin sinun kuuluu kiittää,
ylistä ikiaikojen Herraa!
Kun niin teet, saat iloita:
pyhäkkösi rakennetaan jälleen!
Suokoon Herra, että kaikki tänne tuodut
saavat sinusta ilonsa,
suokoon hän kaikille kärsiville
rakkautensa sinun suojissasi
polvesta polveen.
Kirkas valo on loistava maan ääriin,
ja monet kansat tulevat kaukaa luoksesi,
maan kaikista ääristä tullaan Herran pyhän nimen luo
ja tuodaan lahjoja taivaan kuninkaalle.
Sukupolvi toisensa jälkeen
laulaa sinun ylistystäsi,
ja sinun nimesi, valittu kaupunki,
pysyy ikuisesti.

Sam. 6:12–16, 20–22

Mutta kun Daavid kuuli, että Herra oli Jumalan arkun vuoksi siunannut Obed-Edomin koko perhettä ja hänen omaisuuttaan, hän lähti Obed-Edomin taloon ja toi sieltä Jumalan arkun riemusaatossa Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkun kantajat olivat astuneet kuusi askelta, Daavid uhrasi sonnin ja syöttövasikan. Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä. Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran arkkua, ja riemu raikui ja torvet soivat.

Kun Herran arkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Mikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja tanssivan Herran edessä Mikal halveksi häntä mielessään.

Mutta kun Daavid palasi tervehtimään perhettään, Saulin tytär Mikal tuli häntä vastaan ja sanoi: ”Kylläpä Israelin kuningas tänään käyttäytyi arvokkaasti! Paljasti itsensä palvelijoidensa piikojen edessä niin kuin mikäkin narri!” Daavid vastasi: ”En, vaan Herran edessä! Hän valitsi mieluummin minut kuin isäsi ja isäsi suvun ja määräsi minut Israelin, Herran kansan, hallitsijaksi. Herran edessä minä tahdon iloita, vaikka joutuisin alentumaan vielä tätäkin enemmän ja halventamaan itseni omissakin silmissäni. Mutta ne piiat, joista sinä puhuit, tulevat pitämään minua arvossa.”

Room. 15:14–21

Olen toki varma, veljeni, siitä että teillä jo on runsaasti hyvää tahtoa ja kaikkea tietoa ja että pystytte itsekin neuvomaan toisianne. Silti olen kirjoittanut teille paikoitellen rohkeastikin muistuttaakseni teitä eräistä asioista. Olen tehnyt näin, koska Jumala on armossaan kutsunut minut Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi kansojen keskuuteen, toimittamaan Jumalan evankeliumin pyhää pappispalvelua, jotta maailman kansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri. Kristuksen Jeesuksen kunniaksi kerron siitä, mitä olen saanut aikaan palvellessani Jumalaa. En näet rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on minun kauttani tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla. Näin olen vienyt päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen kiertäen kaikkialla Jerusalemista aina Illyriaan saakka. Olen kuitenkin pitänyt kunnia-asianani olla julistamatta evankeliumia niillä seuduilla, joilla Kristuksen nimi jo tunnetaan, jotta en rakentaisi toisen laskemalle perustukselle. Toimin niin kuin on kirjoitettu:

– Ne, joille ei ole kerrottu hänestä, tulevat näkemään,
ne, jotka eivät ole kuulleet, tulevat ymmärtämään.