Jer. 3:14–18

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.

Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: ’Missä on Herran liitonarkku?’ Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä. Silloin Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Niinä päivinä Juudan heimo liittyy Israelin heimoon, ja yhdessä ne tulevat pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin omaksi teidän isillenne.”

Jes. 63:8b–14

Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli,
vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.
Rakkaudessaan säälivänä
hän lunasti heidät vapaiksi,
hän nosti ja kantoi heitä
kaikkina menneinä päivinä.

Mutta he niskuroivat häntä vastaan
ja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä,
ja hänestä tuli heidän vihollisensa,
joka taisteli heitä vastaan.
Silloin he muistivat menneet päivät,
muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa,
ja he kysyivät:
– Missä on hän, joka vedestä nosti
omalle laumalleen paimenen
ja asetti häneen pyhän henkensä?
Missä on hän, joka antoi mahtavan käsivartensa
johdattaa Moosesta,
hän, joka halkaisi vedet heidän edessään
ikuiseksi kunniaksi nimelleen,
hän, joka johdatti heidän askelensa syvyyksien halki,
niin että he kulkivat kuin hevonen arolla, kompastelematta?
Niin kuin karja laskeutuu alas laaksoon,
niin kansa, jota Herran henki johti,
laskeutui rauhassa lepäämään.
Näin sinä johdatit kansaasi
nimesi kunniaksi.

Ps. 9:2–12

Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni,
kerron sinun ihmeelliset tekosi.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta,
ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon,
kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi,
tuomitsit, ja asiani voitti.
Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat,
heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
Viholliset on lyöty,
murskattu ainiaaksi.
Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan,
ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
Mutta Herra hallitsee ikuisesti,
oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti,
langettaa kansoille oikeat tuomiot.
Herra on sorrettujen turva,
hän on suoja ahdingon aikana.
Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut.
Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa!
Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Moos. 17:16–26

Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille, että jokaisen sukukunnan päämiehen on annettava sinulle sauva, yksi kutakin heimoa kohti eli yhteensä kaksitoista sauvaa. Kirjoita sitten kunkin päällikön sauvaan hänen nimensä. Leevin heimon sauvaan kirjoita kuitenkin Aaronin nimi. Kutakin heimon päämiestä kohti saa olla vain yksi sauva. Pane sauvat pyhäkkötelttaan liitonarkun eteen, missä saatte kohdata minut. Minun valitsemani miehen sauva puhkeaa lehteen, ja niin minä vaiennan israelilaisten nurinan ja pääsen kuulemasta heidän ainaista valitustaan teitä vastaan.”

Mooses ilmoitti tämän israelilaisille, ja jokaisen heimon päämies antoi hänelle sauvan. Sauvoja oli yksi kutakin heimoa kohti eli yhteensä kaksitoista sauvaa, ja Aaronin sauva oli niiden joukossa. Mooses vei sauvat Herran eteen liitonarkkua suojaavaan telttaan. Kun hän seuraavana päivänä meni sinne, Leevin sukukuntaa edustava Aaronin sauva oli puhjennut lehteen ja siinä oli lehtien lisäksi kukkia ja kypsäksi ehtineitä manteleita. Mooses vei sauvat ulos pyhäkköteltasta ja näytti ne israelilaisille. Sauvat nähtyään kukin päämies otti niistä omansa. Herra sanoi Moosekselle: ”Vie Aaronin sauva takaisin liitonarkun eteen säilytettäväksi todisteena niille, jotka vielä aikovat kapinoida. Näin pääsen kuulemasta heidän nurinaansa, eikä heidän tarvitse kuolla.” Mooses teki Herran käskyn mukaisesti.

Kor. 4:9–16

Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi: olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten. Me olemme hulluja Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. Yhä edelleen me kärsimme nälkää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen ja hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa.

En kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi. Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni.