Silloin oikeamielinen vähääkään pelkäämättä
kohtaa ne, jotka ahdistivat häntä
ja halveksivat hänen ponnistuksiaan.
Hänet nähdessään nuo jumalattomat pelästyvät,
kauhun vallassa he hämmästyvät
hänen odottamatonta pelastumistaan.
He haukkovat henkeä järkytyksestä
ja sanovat katuvina toisilleen:
”Häntä me ennen pidimme pilkkanamme,
häntä me herjasimme, me hullut!
Me pidimme hänen elämäänsä mielettömänä
ja hänen kuolemaansa kunniattomana.
Kuinka hänet nyt luetaan Jumalan poikien joukkoon,
kuinka hän on päässyt pyhien pariin?
Kävikin siis niin,
että juuri me eksyimme oikealta tieltä!
Vanhurskauden valo ei loistanut meille,
aurinko ei meille noussut.
Me sotkeuduimme turmion ja laittomuuden ohdakkeisiin,
vaelsimme tiettömiä autiomaita.
Herran tietä me emme tunteneet.”
Mutta oikeamieliset elävät ikuisesti.
Herran luona he saavat palkkansa,
ja Korkein pitää heistä huolen.”