Mutta omalle kansallesi sinä annoit enkelten ruokaa,
lähetit taivaasta leipää, jonka he vaivaa näkemättä
saivat syödäkseen,
joka tarjosi heille iloa ja nautintoa
ja sopi jokaisen makuun.
Tuo ravinto, jonka annoit,
osoitti, kuinka hellä olet lapsillesi.
Se mukautui jokaisen makuun,
muuttui sellaiseksi kuin kukin tahtoi.
Se oli kuin lunta ja jäätä,
mutta tulessakaan se ei sulanut.
Näin heille osoitettiin tämä:
vaikka tuli leimusi rakeiden keskellä
ja liekehti rankkasateessakin
niin että poltti vihollisten sadon,
se menetti nyt voimansa,
jotta oikeamieliset tulisivat ravituiksi.
Luomakunta palvelee sinua, tekijäänsä,
se jännittää voimansa ja rankaisee väärämielisiä
mutta höllentää otettaan
auttaakseen niitä, jotka luottavat sinuun.
Niinpä se silloinkin palveli sinua
ja ravitsi lahjallasi kaikki
muuntuen sen mukaan, mitä kukin tarvitsi ja tahtoi.
Sinä rakastit näitä lapsiasi, Herra,
ja halusit opettaa heille tämän:
Eivät ihmistä ruoki vain maan tuotteet.
Ne, jotka sinuun uskovat,
saavat ravintonsa sinun sanastasi.
Tuo, mitä tuli ei kyennyt tuhoamaan,
suli hetkessä, eikä siihen tarvittu
kuin lämmin auringonpaiste.
Tällä sinä osoitit heille,
että jo ennen auringonnousua tulee kiittää sinua,
jo aamun sarastaessa tulee sinua rukoilla,
sillä kiittämättömän toivo sulaa kun talvinen kuura,
valuu pois kuin maahan viskattu vesi.