Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle. Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Tit. 1:5–7.
Paavalin kirjeistä kolmea kutsutaan paimenkirjeiksi. Hän kirjoitti ne lähimmille apulaisilleen Timoteukselle ja Titukselle. Keskeisenä teemana niissä ovat ohjeet paimenviran järjestämiseksi ja hoitamiseksi, siitä nimitys. Timoteus ja Titus lähetettiin järjestämään seurakuntien hoito siten, että niihin asetettiin vanhimpia eli presbyteerejä, joita kutsuttiin myös johtajiksi tai piispoiksi, ja seurakuntapalvelijoita eli diakoneja. Myös leskille osoitettiin seurakunnallisia tehtäviä. Apostolisen opetuksen ja sanoman edellytettiin säilyvän tarkasti sellaisenaan ja asian valvominen annettiin paimenille. Seurakuntien johtajiksi valittiin sopivat miehet ja heidät asetettiin tarkkaan harkiten virkoihinsa. Seurakuntien hoitaminen ei ollut alussakaan villiä ja vapaata, vaan niissä vallitsi järjestys, joka on Jumalan tahdon mukaista. ”Jumala on järjestyksen Jumala.”