Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. 1. Tim. 3:1.
Kaitsija, josta sana piispa on johdettu, tarkoitti alkukirkossa seurakunnan johtajaa. Nykyään vastaava nimike olisi lähinnä kirkkoherra. Laajemman hallintoalueen piispuus tuli vasta myöhemmin kuvaan. Lista paimenen edellytyksistä on mielenkiintoinen: ”Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus – –. Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa.” Tiivistäen sanottuna: seurakunnan episkopoksen tuli olla lempeä, mutta luja; uskollinen, läheisistään huolehtiva ja kohtuullinen kaikessa. Sellaista paimenta seurakunta saa itselleen rukoilla.