Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1. Tim. 1:15–16.
Jos apostoleista suurin joutui käymään omat taistelunsa syntejänsä vastaan, emmekö mekin joutuisi? Pysyessämme silloin lähellä Jeesusta me olemme kuitenkin turvassa. Jumalan valtakuntaan kuuluu sekin salattu asia, että kaikkien syntiemme täytyy lopulta kääntyä palvelemaan suurinta hyvää. Jopa katkerimpien tappioittemme ja häpeällisimpien kokemustemme. Martti Luther kehotti syntejään murehtivaa näkemään asiat oikein: ”Älä kuvittele syntejä pikkuisiksi, sellaisiksi, jotka voi omin neuvoin pyyhkiä pois. Mutta älä myöskään heitä toivoasi niiden suuruuden takia, kun elämäsi varrella tai kuoleman hetkellä niitä tosiaan tunnet. Opi näistä Paavalin sanoista, että Kristusta ei ole uhrattu kuviteltujen vaan todellisten syntien tähden, ei vähäisten vaan isojen, ei yhden ja toisen synnin vaan kaikkien, ei voitettujen vaan voittamattomien vuoksi.”