Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. 1. Tess. 5:6.
Peittävätkö elämän huolet ja murheet Jeesuksen paluun odotuksen? Jaksammeko pysyä valveilla? Oikea odotus ei ole orjan pelkoa tai palkinnon toivoa, vaan lapsen odotuksen kaltaista iloista jännitystä. Maailma tulee kyllä muuttumaan yhä pimeämmäksi ja uskonnollisesti sekavammaksi. Eikä sielunvihollinenkaan tee oloamme yhtään helpommaksi. Se juoksuttaa eteemme jokaisen syntimme, se kuvaa kokemustamme Jumalasta mitättömäksi. Se vakuuttaa, ettemme voi olla oikeita kristittyjä. Se korostaa uskomme vaatimattomuutta ja iskee heikoimpiin kohtiimme. Se ei antaisi iloita Jumalan lapsen vapaudesta. Tästä välittämättä me valvomme, odotamme ja laulamme: ”Halki yön ja epäilyksen / Herran kansa vaeltaa. / Toivo luvatusta maasta / lauluun, matkaan kannustaa. / Herra itse valollansa / suojaa lunastettujaan / karkottaen yön ja kauhun, / kirkastaen synkän maan.” (SK 453.)