Sir. 22:27–23:2

Kuka asettaisi suulleni vartijan,
huulilleni taidokkaan, varman sinetin,
etten puheessani hairahtuisi,
ettei kieleni veisi minua tuhoon?

Herra, minun isäni, elämäni valtias!
Älä jätä minua huulteni halujen varaan,
älä anna minun hairahtua niiden takia.
Kunpa joku vartioisi ajatuksiani vitsa kädessä
ja tiukasti ohjaisi mieltäni viisauteen!
Silloin suuni saisi tietää, koska erehtyy,
eikä aina olisi valmiina synnintekoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *