Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
– Herra, sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio,
olet kilpeni, pelastukseni sarvi,
olet vuori ja turvapaikka.
Sinä olet pelastajani,
sinä autat minut turvaan vainoojilta.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman aallokko saartoi jo minut,
turmion pyörteet minua kauhistivat,
tuonelan paulat vangitsivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin huusin hädässäni Herraa,
minä kutsuin apuun Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Merten lähteet paljastuivat
ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin,
kun Herra nuhteli merta,
kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä