Saulin saapuessa Gebaan profeettajoukko tuli häntä vastaan ja Jumalan henki valtasi hänet, niin että hänkin joutui hurmoksiin ja liittyi heihin. 1. Sam. 10:10.
Hurmosta ei tule tavoitella. Jos sellainen annetaan, se ei nosta kokemuksen saanutta Raamatun sanan yläpuolelle tai toisia kristittyjä pyhemmäksi. Jokainen hurmoskokemus pitää arvostella Raamatulla. Jos ihminen ei suostu kokemustensa arvosteluun, hänestä tulee hurmahenkinen ja hän eksyy. Ratkaisevaa on hurmoskokemuksen sisältö, jonka se tuo esille, ei itse kokemus. ”Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä.” (5. Moos. 18.) Nyrkkisääntö kristityille on syvimmältään aina tämä: Meitä ei kehoteta etsimään hurmoskokemuksia, vaan etsimään Herraa. Hänet löytää varmasti sieltä, missä hän on luvannut olla läsnä: Jumalan sanasta ja ehtoollisen sakramentista.