Kuningas Dareioksen neljäntenä hallitusvuotena, yhdeksännen kuukauden eli kislev-kuun neljäntenä päivänä, tuli Herran sana Sakarjalle. Betelistä oli lähetetty Sar-Eser ja Regem-Melek sekä joitakin muita miehiä uhraamaan Herralle ja rukoilemaan häneltä armoa. Heidän tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä profeetoilta näin: ”Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä kuussa, niin kuin on tehty jo monet vuodet?”
Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:
”Sano koko kansalle ja papeille näin:
– Te olette kyllä paastonneet ja pitäneet valittajaisia
viidennessä ja seitsemännessä kuussa
jo seitsemänkymmenen vuoden ajan.
Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?
Ja kun te uhriaterioillanne syötte ja juotte,
ettekö te syö ja juo vain omaksi nautinnoksenne?
Ettekö muista niitä sanoja, joita aikaisemmat profeetat minun käskystäni julistivat silloin, kun Jerusalemissa ja sen ympäristön kaupungeissa vielä asuttiin turvassa ja kun myös Negev ja läntiset kukkulat olivat asuttuja?”
Sakarjalle tuli tämä Herran sana:
”Näin sanoo Herra Sebaot:
– Tuomitkaa oikein,
osoittakaa toinen toisellenne
hyvyyttä ja laupeutta.
Leskeä ja orpoa,
muukalaista ja köyhää
älkää sortako,
älkää suunnitelko pahaa
toinen toisellenne.
Näin minä sanoin teidän isillenne, mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta, käänsivät selkänsä ja olivat kuin kuuroja. Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni eivätkä mitään siitä, mitä minä, Herra Sebaot, olin henkeni voimalla puhunut heille aikaisempien profeettojen välityksellä. Sen vuoksi minä, Herra Sebaot, vihastuin heihin. Niin kuin he eivät kuunnelleet minua, kun minä kutsuin heitä, niin en minäkään kuunnellut, kun he vuorostaan huusivat minua avuksi, sanoo Herra Sebaot. Myrskytuulena minä puhalsin heidät kansojen sekaan, joita he eivät ennestään tunteneet. Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei sinne kukaan edes poikennut. Näin he itse muuttivat ihanan maansa autiomaaksi.”