Pyytäkää Herralta sateita,
pitkälle kevääseen saakka!
Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet,
hän lähettää sadekuurot.
Hän antaa viljan viheriöidä
jokaisen pellolla.
Mutta kotijumalat puhuvat valheita,
ennustajat näkevät valhenäkyjä,
kertovat joutavia uniaan,
lohduttavat tyhjillä lupauksilla.
Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma
uupuneena ja kurjana.
Paimenta ei ole.
Näin sanoo Herra:
– Minun vihani on syttynyt!
Minä rankaisen paimenia
ja rankaisen lauman kellokkaita.
Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun.
Minä teen Juudan heimosta vahvan,
ja Joosefin heimoa minä autan.
Minä annan niiden palata takaisin,
sillä minä armahdan kansaani.
He ovat jälleen minun omiani,
ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt.
Minä olen Herra, heidän Jumalansa,
minä kuulen heidän rukouksensa.
Efraimilaiset ovat uljaita sotureita,
heidän silmänsä hehkuvat ilosta
niin kuin viinistä.
Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat,
heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.