Ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room. 8:39.
Jumalan loputon rakkaus, kiittämättömyydestämme huolimatta, on todellinen ihme. Meidän kiittämättömyytemme,
Jumalan jatkuvasta rakkaudesta huolimatta, on myös hämmästyttävää. Hädässä kyllä rukoilemme palavasti Jumalaa avuksi. Avun saatuamme me unohdamme avunantajan ja kiitos kuihtuu huulille. Lahja on saatu, antaja unohdettu. Kuitenkin elämämme hyvä seuraa vain siitä, että me säilytämme uskon Vapahtajaan. Jeesuksen kädestä saamme ottaa
vastaan elämän ilot ja surut. Hyvinä päivinä saamme kiittää, pahoina päivinä rukoilla: ”Herra, en ymmärrä, mutta luotan sinuun ja kiitän, että annat kaiken koitua parhaakseni. Senkin, mitä nyt on mahdoton ymmärtää.” Lopulta vain Vapahtaja jää vierellämme silloin, kun kaikki muu on menetetty ja kaikki muut ovat menneet. Hän jää turvaksemme eikä lähde pois.