Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Room. 5:20.
Jospa hengelliset yhteisömme ja seurakuntamme tunnistettaisiin siitä, että niissä vallitsee särjetyn sydämen ja koetellun uskon kristillisyys. Raikas ja vapauttava ristinteologia, tervettä uskoa ruokkiva uskonoppi ja pyrkimys oikeaan elämään armon varassa. Siten, että kaikenlainen pakko ja ihmisten persoonan latistaminen loistaisi poissaolollaan. Armo kuuluu kaikille, mutta vain syntiset sitä tarvitsevat ja janoavat. Luther kirjoitti omien karujen kokemustensa pohjalta etsit tyään omantunnon rauhaa mystiikan ja kuuliaisuuden teiltä, mutta tultuaan niillä teillä vain epätoivoisemmaksi: ”Mitä enemmän me näemme vaivaa ja hikoilemme hävittääksemme synnin, sitä pahempana se meillä on. Se voidaan pyyhkiä pois yksin armolla, ei millään muulla.”