Ps. 69: 2-5 (7-10)

Pelasta minut, Jumala!
Vesi on noussut kaulaani saakka.
Olen vajonnut pohjattomaan liejuun,
jalkani ei tavoita lujaa maata.
Olen joutunut vetten syvyyksiin,
pyörre tempaa minut mukaansa.
Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä.
Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä,
jotka minua syyttä vihaavat.
Vahvoja he ovat, nuo, jotka tahtovat tuhota minut.
Syyttä he ovat minun vihamiehiäni.
(Herrani, Herra Sebaot! Älköön minun takiani joutuko häpeään kukaan,
joka odottaa sinua.
Israelin Jumala! Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi kukaan,
joka etsii sinua.
Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi,
häpeän puna peittää kasvoni.
Minusta on tullut vieras veljilleni,
äitini pojat eivät minua tunne.
Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut,
ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *