Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin
hopeaa. Ps. 66:10.
Kuuntelemme mieluummin selviytymiskertomuksia kuin itkuja elämän murheista. Kristityillä on oltava sydämessään ilo, joka kestää kaikkien vaikeuksien keskellä. Ei tahdota hyväksyä sitä, että sisintä puristaa kipu ja kärsimys. Ei se sovi, jos kyseessä on oikea kristitty. Näin Kristuksen evankeliumi on huomaamatta käännetty hirveällä tavalla päälaelleen: ihmiset joutuvat tuntemaan syyllisyyttä siitä, että heillä on risti kannettavanaan. Niin kuin se ei jo itsessään olisi tarpeeksi painava. Ajatus, että kristitty varjeltuu kärsimykseltä, on epäkristillinen ja samalla epäinhimillinen. Ikään kuin uskovat eivät enää olisi lähimmäistensä tavoin Adamin lapsia. Tällöin ajatellaan myös, että kristityn pitäisi kulkea eri tie kuin minkä Herramme itse kulki. Hän, joka tuli ihmiseksi jakamaan ihmisen kärsimyksen ja kuolemaan.