Jumala, sinä jota ylistän,
älä enää vaikene!
Minun vainoojani ovat avanneet suunsa,
nuo jumalattomat ja petturit!
He puhuvat minulle valheita.
Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja
ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
He palkitsevat ystävyyteni syytöksin.
En ole tehnyt mitään pahaa!
He maksavat hyvän pahalla,
ystävyyteni vihalla.
Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden!
Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
Minä olen köyhä ja avuton,
sydämeni on haavoilla.
Minä katoan kuin väistyvä varjo,
minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
Polveni horjuvat paastoamisesta,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
Vainoojani pilkkaavat minua,
nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
Auta minua, Herra, Jumalani!
Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,
saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
Kirotkoot vain – sinä siunaat.
Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti,
mutta palvelijasi saa iloita.
Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena,
häpeä heidän viittanaan.
Suureen ääneen minä kiitän Herraa,
kansan keskellä minä häntä ylistän.
Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä,
jotka tahtovat hänet tuomita.