Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. 1. Piet. 5:6.
Millaista on kristillinen nöyryys, joka ei ole kuitenkaan nöyristelyä? Sellaista oli sokean miehen periksi antamaton huuto: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Näkevä osoittautui sokeaksi, sokea näkeväksi, kun hän tunnisti Messiaan, Daavidin Pojan. Sellaista oli sadanpäällikön nöyrä pyyntö: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.” Sellaista oli pakananaisen periksiantamattomuus: ”Mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Sellaista oli syntisen naisen kyyneleet Jeesuksen jaloilla ja sellaista oli Pietarin murheellinen huokaus: ”Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas.” – Ei suuria puheita, vaan itsensä tunnistamista Herran edessä. Ei omassa voimassa kulkemista, vaan hänen voimaansa suostumista. Ei puristettua pakkoiloa, vaan kyyneliin kätketty halleluja.