PÄIVÄN SANA

Jumala, me olemme omin korvin kuulleet,
isämme ovat meille kertoneet,
minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.
Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat
ja istutit isämme tähän maahan,
sinä murskasit kansat
ja päästit isämme vapauteen.
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan,
ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon,
vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi,
sillä sinä rakastit heitä.
Sinä olet kuninkaani ja Jumalani,
sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan. Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.

”Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon? Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle.”

Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ”Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.” Näin he torjuivat hänet.

Jeesus sanoi heille: ”Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.” Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti.

Herra sanoi Moosekselle: ”Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi. Sano sinä Aaronille, mitä minä käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle, jotta hän päästäisi israelilaiset lähtemään maasta. Mutta minä kovetan faraon sydämen, niin ettei hän kuuntele teitä, vaikka minä teen Egyptissä monta ihmettä ja tunnustekoa. Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, israelilaiset, pois Egyptistä. Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”

Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Mooses oli kahdeksankymmenvuotias ja Aaron kahdeksankymmentäkolmevuotias, kun he menivät faraon luo.

Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Kun farao käskee teitä todistamaan sananne jollakin ihmeteolla, sano silloin Aaronille: ’Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu myrkkykäärmeeksi.’” Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen hoviväkensä eteen, ja se muuttui käärmeeksi. Silloin farao kutsutti luokseen oppineet ja noidat, ja nämä Egyptin loitsijat tekivät taioillaan samoin: he heittivät kukin sauvansa, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa. Farao pysyi kuitenkin kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin.

Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen.

Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille Mooses sanoi heille vielä: ”Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti. Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen.”

Herra on perustanut oman kaupunkinsa pyhille vuorille.
Hän rakastaa Siionia, sen portteja,
enemmän kuin mitään muuta Jaakobin kaupunkia.
Kunniakasta on kaikki, mitä sinusta kerrotaan,
Jumalan kaupunki!
Kuulkaa, Egypti ja Babylon,
Filistea, Tyros ja Nubia,
kuulkaa, naapurit, mitä kerron teille:
”Hän on syntynyt siellä!”
Ja Siionille ilmoitetaan:
”Se mies on syntynyt täällä!”
Korkein pitää Siionin lujana. Herra kirjoittaa kansojen kirjaan:
”Hän on syntynyt Siionissa.”
Ja kaikki tanssivat ja laulavat:
”Sinussa ovat minun lähteeni!”
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan.
Pelasta minut vainoojiltani, auta minua.
Muuten vihamies käy kurkkuuni kuin leijona:
se sieppaa saaliinsa ja vie pois, eikä kukaan voi auttaa.
Herra, minun Jumalani, jos olen syyllinen,
jos pahat teot tahraavat käsiäni,
jos olen pettänyt lähimmäiseni luottamuksen,
jos olen riistänyt jotakin siltä,
joka nyt suotta minua syyttää,
niin ajakoon vihollinen minua takaa, ottakoon minut kiinni,
tallatkoon minut maahan ja polkekoon kunniani lokaan!
Herra, tule vihasi voimassa
minun vihollisteni raivoa vastaan.
Riennä avukseni, Herra, sinä, jonka käsissä on oikeus!
Kutsu eteesi kaikki kansat,
asetu istuimellesi korkeuteen!
Herra, sinä kansojen tuomari,
anna oikeuden tapahtua minulle, minä olen syytön.
Tee loppu jumalattomien pahuudesta,
mutta viatonta vahvista,
sinä vanhurskas Jumala,
sinä joka tutkit sydämen ja ajatukset.
Minun kilpeni on Jumala,
hän on vilpittömien auttaja.
Jumala on vanhurskas tuomari,
hän langettaa tuomioita joka päivä.
Minä kiitän Herraa hänen oikeista tuomioistaan,
ylistän Herran, Korkeimman, nimeä!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Herra levitti pilven heidän verhokseen
ja pani tulen valaisemaan yötä.
He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä
ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä,
vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
Herra muisti pyhän lupauksensa,
jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi,
riemu raikui, kun hän vei valittunsa.
Hän antoi heille toisten kansojen maat,
näiden työn hedelmät he saivat korjata,
ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä,
pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Jumala, Herra Sebaot, kuinka kauan olet vihoissasi,
etkö jo kuule kansasi rukousta?
Olet antanut syödäksemme kyynelleipää,
juottanut meille maljoittain kyyneleitä.
Olet jättänyt meidät naapureittemme riepoteltaviksi,
kaikki vihollisemme pilkkaavat meitä.
Jumala, Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.
Sinä otit viiniköynnöksen Egyptin maasta,
karkotit kansat sen tieltä ja istutit sen.
Sinä raivasit sille sijan,
ja se juurtui paikalleen ja täytti maan.
Se levitti varjonsa yli vuorten,
se peitti oksillaan setrit, Jumalan puut,
ja sen versot ulottuivat mereen asti,
sen vesat aina Eufratin rannoille.
Miksi hajotit muurin sen ympäriltä,
jätit rypäleet kulkijoiden riivittäviksi?
Villisika kaluaa sen runkoa,
kaikki metsän eläimet syövät sitä.
Jumala, Sebaot,
katso jälleen meihin taivaastasi, katso meitä!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.