PÄIVÄN SANA

”Varokaa unohtamasta Herraa, Jumalaanne. Noudattakaa aina hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, jotka minä teille nyt annan.

Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä, kun nautakarjanne, lampaanne ja vuohenne lisääntyvät, kun teille kertyy hopeaa ja kultaa ja koko omaisuutenne kasvaa, varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa, Jumalaanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka on täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja. Mutta tuossa kuivassa ja vedettömässä maassa hän antoi veden virrata esiin kovasta kalliosta ja ruokki teitä mannalla, jota isännekään eivät tunteneet. Hän kuritti teitä ja koetteli teitä, mutta kaiken jälkeen hän osoitti teille hyvyytensä. Älkää siis kuvitelko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillänne hankkineet itsellenne tämän vaurauden.

Muistakaa Herraa, Jumalaanne.”

Ahavajoen rannalla määräsin pidettäväksi paaston ja kehotin kaikkia nöyrtymään Jumalan edessä ja rukoilemaan, että pääsisimme lapsinemme, karjoinemme ja tavaroinemme onnellisesti perille. En voinut mennä pyytämään kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan, sillä olimme sanoneet hänelle: ”Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia, jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen ankara vihansa.” Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

Viiniköynnös kuihtuu,
viikunapuu lakastuu.
Lakastuu granaattiomenapuu,
omenapuu ja taatelipalmu
ja jokainen metsän puu.
Ilo on ihmisiltä kadonnut.

Pukeutukaa säkkivaatteeseen ja valittakaa, papit!
Vaikeroikaa, te, jotka palvelette alttarin äärellä!
Valvokaa yöt temppelissä, te Jumalan palvelijat,
yllänne karheat suruvaatteet,
sillä teidän Jumalanne huoneesta
ovat loppuneet ruokauhrit ja juomauhrit.
Julistakaa pyhä paasto,
kutsukaa koolle juhlakokous.
Kootkaa vanhimmat ja kaikki kansa
Herran, Jumalanne, huoneeseen,
huutakaa avuksenne Herraa.

Kuningas Dareioksen neljäntenä hallitusvuotena, yhdeksännen kuukauden eli kislev-kuun neljäntenä päivänä, tuli Herran sana Sakarjalle. Betelistä oli lähetetty Sar-Eser ja Regem-Melek sekä joitakin muita miehiä uhraamaan Herralle ja rukoilemaan häneltä armoa. Heidän tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä profeetoilta näin: ”Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä kuussa, niin kuin on tehty jo monet vuodet?”

Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

”Sano koko kansalle ja papeille näin:

– Te olette kyllä paastonneet ja pitäneet valittajaisia
viidennessä ja seitsemännessä kuussa
jo seitsemänkymmenen vuoden ajan.
Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?
Ja kun te uhriaterioillanne syötte ja juotte,
ettekö te syö ja juo vain omaksi nautinnoksenne?

Ettekö muista niitä sanoja, joita aikaisemmat profeetat minun käskystäni julistivat silloin, kun Jerusalemissa ja sen ympäristön kaupungeissa vielä asuttiin turvassa ja kun myös Negev ja läntiset kukkulat olivat asuttuja?”

Sakarjalle tuli tämä Herran sana:

”Näin sanoo Herra Sebaot:

– Tuomitkaa oikein,
osoittakaa toinen toisellenne
hyvyyttä ja laupeutta.
Leskeä ja orpoa,
muukalaista ja köyhää
älkää sortako,
älkää suunnitelko pahaa
toinen toisellenne.

Näin minä sanoin teidän isillenne, mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta, käänsivät selkänsä ja olivat kuin kuuroja. Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni eivätkä mitään siitä, mitä minä, Herra Sebaot, olin henkeni voimalla puhunut heille aikaisempien profeettojen välityksellä. Sen vuoksi minä, Herra Sebaot, vihastuin heihin. Niin kuin he eivät kuunnelleet minua, kun minä kutsuin heitä, niin en minäkään kuunnellut, kun he vuorostaan huusivat minua avuksi, sanoo Herra Sebaot. Myrskytuulena minä puhalsin heidät kansojen sekaan, joita he eivät ennestään tunteneet. Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei sinne kukaan edes poikennut. Näin he itse muuttivat ihanan maansa autiomaaksi.”

Uhrin palaessa papit rukoilivat, ja kaikki paikalla olevat yhtyivät rukoukseen. Jonatan johti rukousta, Nehemia ja muut vastasivat siihen.

Rukous kuului näin:

”Herra, Herra Jumala, sinä kaiken luoja, pelottava ja väkevä, vanhurskas ja armahtava! Sinä yksin olet kuningas, sinä yksin olet hyvä ja pidät kaikesta huolen, sinä yksin olet vanhurskas, kaikkivaltias ja ikuinen, sinä pelastat Israelin kaikesta pahasta, sinä valitsit isämme ja pyhitit heidät!

Ota vastaan tämä uhri, jonka annamme koko kansasi Israelin puolesta, varjele perintöosaasi ja pyhitä se. Kokoa taas yhteen meidät, jotka olemme joutuneet erillemme, vapauta kaikki, jotka ovat orjina vieraiden kansojen seassa. Katso niiden puoleen, joita halveksitaan ja inhotaan; tulkoot pakanat tietämään, että sinä olet meidän Jumalamme!”

Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?
Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
Herra, he sortavat sinun kansaasi,
polkevat alleen sinun omiasi.
He murhaavat leskiä ja orpolapsia,
surmaavat maassaan asuvia muukalaisia.
He sanovat: ”Ei Herra tätä näe,
ei Jaakobin Jumala tätä huomaa.”
Milloin te mielettömät tulette järkiinne?
Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule?
Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe?
Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä,
hän, joka ohjaa maailman kansoja –
hänkö ei rankaise?
Herra tuntee ihmisten suunnitelmat:
ne raukeavat tyhjiin.
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat
ja jolle sinä opetat lakiasi.
Pahana päivänä sinä varjelet häntä,
kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
Herra ei hylkää omiaan,
ei hän jätä kansaansa.
Oikeus tulee jälleen voimaan,
rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Jeesukselle sanottiin: ”Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseusten opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat.” Hän vastasi: ”Ette kai te voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin kun sulhanen vielä on heidän kanssaan? Vielä tulee toinenkin aika. Kun sulhanen on otettu pois, silloin, niinä päivinä he paastoavat.”

Jeesus esitti heille vielä vertauksen: ”Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin. Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää.”

Jeesus sanoi: ”Ei kai lamppua sitä varten tuoda huoneeseen, että se pantaisiin vakan alle tai vuoteen alle? Lampunjalkaanhan se pannaan! Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi, salassa oleva vain siksi että se tulisi julki. Jos jollakin teistä on korvat, hän kuulkoon.” Ja hän lisäsi: ”Huomatkaa, mitä kuulette. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan, vielä sen ylikin. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”

Poikani, jos ryhdyt palvelemaan Herraa,
ole valmis siihen, että sinua koetellaan.
Ole vilpitön, pysy lujana
äläkä hätäänny, kun joudut ahdinkoon.
Pysy lähellä Herraa, älä päästä hänestä irti,
niin lopulta kaikki käy parhain päin.
Ota vastaan kaikki, mikä osallesi tulee,
ole kärsivällinen, kun sinua nöyryytetään.
Kulta koetellaan tulessa,
Jumalan valitut nöyryytyksen ahjossa.
Kun sairaus tai köyhyys ahdistaa, luota häneen.
Luota häneen, niin hän pitää sinusta huolen,
pysy oikeilla teillä ja pane toivosi häneen.

Kun seulaa ravistetaan, roskat jäävät siihen,
kun ihminen puhuu, roskapuhe erottuu.
Savenvalajan astiat koettelee uuni,
ihminen koetellaan puheidensa mukaan.
Puu kantaa hedelmää hoidon mukaisesti,
puhe ihmisen ajatusten mukaan.
Älä kiittele ketään, ennen kuin olet kuunnellut häntä,
sillä puheistaan ihminen punnitaan.

Jos etsit sitä, mikä on oikein,
tavoitat sen ja puet sen yllesi kuin juhlaviitan.