PÄIVÄN SANA

Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta,
jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori,
ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen,
älä hylkää minua, Jumala.
Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia
ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi.
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
Sinä olet antanut vaikeita vuosia
ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut,
syvyyksistä sinä minut nostat.
Kohota minut takaisin kunniaan
ja lohduta minua jälleen,
niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala,
ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
Minun huuleni avautuvat ilohuutoon.
Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastitminut.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ylin virkamies. Hän otti meidät luokseen ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolmen päivän ajan. Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo, ja he saivat avun vaivoihinsa.

Herra, ole minulle armollinen, olen hädässä.
Silmäni ovat surun sumentamat, olen loppuun uupunut.
Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa.
Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat.
Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,
naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat.
Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan,
kiertävät minut kaukaa.
Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,
minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.
Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua.
Kauhu saartaa minut,
kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan
ja punovat juonia henkeni menoksi.
Mutta minä turvaan sinuun, Herra,
ja sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!”
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!
Katso jälleen palvelijasi puoleen,
sinä armollinen Jumala, auta minua.
Herra, sinua minä huudan avuksi,
älä hylkää minua.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kun kaikki hämmästelivät Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Painakaa mieleenne, mitä teille sanon: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti. Se jäi heiltä salaan, niin että he eivät käsittäneet hänen puhettaan eivätkä rohjenneet kysyä häneltä sen merkitystä.

Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.”

Herra, minun isäni, elämäni valtias!
Älä jätä minua huulteni halujen varaan,
älä anna minun hairahtua niiden takia.
Kunpa joku vartioisi ajatuksiani vitsa kädessä
ja tiukasti ohjaisi mieltäni viisauteen!
Silloin suuni saisi tietää, koska erehtyy,
eikä aina olisi valmiina synnintekoon.
Muutoin erehdyn entistä useammin
ja syntieni määrä kasvaa kasvamistaan,
kunnes muserrun vastustajieni nähden
ja tuotan iloa vihollisilleni,
joiden on turha odottaa laupeuttasi.

Herra, minun isäni, elämäni Jumala!
Pidä julkeus poissa katseestani
ja himot loitolla minusta.
Älä anna minun langeta mässäilyyn ja irstailuun,
älä jätä minua hillittömien mielitekojeni valtaan!

Kuulkaa, poikani, mitä opetan suun hallinnasta;
joka noudattaa sanojani, välttää ansat.
Omat huulet vievät syntisen satimeen,
omiin puheisiinsa ylimielinen pilkkaaja kompastuu.

Älä totuta suutasi vannomiseen,
älä tavan takaa lausu Pyhän nimeä.
Niin kuin orja, jota pitkään kuulustellaan,
ei selviä mustelmitta,
niin ei sekään, joka yhtenään vannoo Herran nimeen,
pysy puhtaana synnistä.
Joka vannoo usein, tekee syntiä usein,
ja vitsaus vitsauksen jälkeen lyö hänen kotiaan.

Jos hän vannoo kevytmielisesti,
hän saa synnistään rangaistuksen,
jos hän vannoo mutta lyö laimin valansa,
hän tekee syntiä kaksin verroin,
ja jos hän turhaan vannoo valan,
hän ei vältä tuomiota
vaan onnettomuudet koettelevat hänen kotiaan.
On sanoja, jotka ovat kuin kuolema –
älköön niitä lausuttako Jaakobin suvun mailla!
Hurskas ihminen karttaa niitä
eikä heittäydy syntien valtaan.

Ahab kertoi Isebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt, myös sen, kuinka hän oli miekalla surmannut kaikki Baalin profeetat. Silloin Isebel lähetti sananviejän Elian luo ja käski hänen sanoa: ”Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, ellen huomenna tähän aikaan ole tehnyt sinulle samaa, minkä sinä olet tehnyt heille!”

Elia pelästyi ja lähti pakoon pelastaakseen henkensä. Hän tuli Beersebaan, joka oli Juudan alueella, ja jätti palveluspoikansa sinne. Itse hän meni autiomaahan päivänmatkan päähän. Hän istuutui kinsteripensaan juurelle ja toivoi itselleen kuolemaa. Hän sanoi: ”Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni. En minä ole esi-isiäni parempi.” Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla, kunnes enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: ”Nouse ja syö!” Hän katsahti ympärilleen, ja hänen pääpuolessaan oli kivillä paistettu leipä ja vesiruukku. Hän söi ja joi ja asettui taas makuulle. Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: ”Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi.” Hän nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle.

Kun Jeesus jatkoi sieltä matkaansa, hänen peräänsä lähti kaksi sokeaa. He huusivat: ”Armahda meitä, Daavidin Poika!” Ja kun Jeesus tuli perille, sokeat tulivat sisälle hänen luokseen. Jeesus kysyi: ”Uskotteko te, että minä voin auttaa teitä?” ”Uskomme, Herra”, he vastasivat. Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: ”Tapahtukoon teille niin kuin uskotte”, ja heidän silmänsä aukenivat. Jeesus varoitti heitä ankarasti: ”Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tästä.” Mutta lähdettyään sieltä he levittivät hänestä tietoa koko sillä seudulla.

Herra, katso alas pyhästä asunnostasi! Muista meitä! Kallista korvasi meidän puoleemme, Herra, kuuntele meitä! Avaa silmäsi ja katso meihin! Ketkä sinua kunnioittavat, ketkä kiittävät Herran oikeamielisyyttä? Tuonelan asukkaatko, nuo, joiden ruumiista on elämän henki otettu pois? Ei, sinua kunnioittavat ja sinun oikeamielisyyttäsi kiittävät murheen murtamat, voimattomat ja köyryyn painuneet ihmiset, jotka kulkevat nälissään ja sammunein silmin.

Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukos-saan. Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi: ”Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.” Herra kysyi: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen.”

Saatana vastasi Herralle: ”Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa! Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!”

Herra sanoi Saatanalle: ”Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!”

Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin. Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!” Job vastasi: ”Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.” Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä,
älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä,
älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden,
hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.