Herraa minä ahdingossani huudan,
ja hän vastaa minulle.
Herra, pelasta minut valehtelijoiden käsistä,
varjele heidän petollisilta puheiltaan.
Mitä kaikkea Herra sinulle antaakaan, sinä valehtelija!
Teräviä nuolia soturin jousesta, tulisia, polttavia hiiliä!
Voi minua! Olen muukalaisena Mesekissä,
asun Kedarin leireissä.
Liian kauan olen jo asunut täällä,
missä kaikki vihaavat rauhaa.
Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon,
he ryhtyvät sotaan.
Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtävästi tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänellä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta. Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle:
– Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin,
ja toisessa paikassa:
– Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.
Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus otti kaksitoista opetuslastaan erilleen ja puhui kulkiessaan heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.”
Sinä annoit taivaasta leipää,
kun heidän oli nälkä,
sinä panit veden virtaamaan kalliosta,
kun heidän oli jano.
Käskit heidän ottaa haltuunsa
maan, jonka sinä kätesi kohottaen
olit luvannut heille antaa.
Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä
ja alkoivat niskoitella.
Eivät he totelleet käskyjäsi,
vaan kieltäytyivät kuulemasta,
eivät he muistaneet ihmetekojasi,
joilla olit heitä auttanut.
He niskuroivat
ja valitsivat itselleen johtajan
palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen.
Mutta sinä annat anteeksi,
olet armollinen ja laupias Jumala,
sinä olet kärsivällinen
ja sinun hyvyytesi on suuri.
Sinä et hylännyt heitä,
vaikka he valoivat kullasta sonnin
ja sanoivat: ”Tämä on meidän jumalamme,
tämä johti meidät pois Egyptistä.”
Pahoin he sinua herjasivat.
Mutta sinun armosi oli suuri,
sinä et hylännyt heitä autiomaahan.
Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään,
vaan näytti heille tietä,
öisin ei tulipatsas väistynyt,
vaan valaisi tien,
jota he kulkivat.
Sinä annoit heille hyvän henkesi
opettamaan viisautta,
annoit mannaa heidän syödäkseen
ja vettä, kun heidän oli jano.
Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa,
mitään ei heiltä puuttunut,
heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki,
heidän jalkansa eivät turvonneet.
Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Poikani, älä riistä köyhän elantoa
äläkä pitkitä nälkäisen odotusta.
Älä loukkaa puutteessa olevaa
äläkä suututa sitä, joka on ajautunut ahdinkoon.
Jos joku on vihoissaan, älä enää yllytä häntä
äläkä anna apua tarvitsevan odottaa antiasi.
Älä torju sitä, joka ahdingossaan kääntyy puoleesi,
älä käännä köyhälle selkääsi.
Avun anojasta älä käännä katsettasi pois,
älä anna hänelle aihetta kirota sinua:
kun joku katkerana kiroaa sinut,
hänen Luojansa kuulee sen, mitä hän pyytää.
Kuuntele, mitä sanottavaa köyhällä on,
ja vastaa ystävällisesti hänen tervehdykseensä.
Pelasta vääryyden uhri väärintekijän käsistä,
älä arastele, kun jaat oikeutta.
Ole orvoille isä,
tue heidän äitiään kuin aviomies,
niin olet Korkeimmalle kuin poika,
ja hän rakastaa sinua enemmän kuin oma äitisi.
Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot.
Mooses sanoi:
”Jos viljasatoa korjatessanne unohdatte pellolle lyhteen, älkää palatko sitä hakemaan, vaan antakaa sen jäädä sinne muukalaista, orpoa ja leskeä varten. Kun näin teette, Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa toimissanne.
Kun olette ravistaneet oliivit puistanne, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle, orvolle ja leskelle. Kun olette korjanneet viinitarhanne sadon, älkää suorittako jälkikorjuuta, vaan antakaa muukalaisen, orvon ja lesken korjata loput. Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä. Sen tähden teidän on noudatettava näitä käskyjä.”