PÄIVÄN SANA

Näin sanoo Herra,
teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:
– Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne.
Minä murran kaikki sen portit,
ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.
Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne,
Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

Näin sanoo Herra,
hän, joka avasi mereen tien,
valtatien suurten vetten keskelle,
hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,
väkevien soturien joukon
– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,
kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –
näin hän sanoo:
– Älkää enää menneitä muistelko,
älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta.
Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle.
Villieläimetkin kunnioittavat minua,
sakaalit ja strutsit,
koska olen tuonut vedet autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle
antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,
on ylistävä minua.

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua.”

Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle:

– Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään
päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä
ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään
kaikki kyyneleet.

Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.

Paavali sanoi:

”Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’”

Kuulkaa hälyä, joka kantautuu kaupungista,
melua, joka tulee temppelistä!
Kuulkaa: Herra kostaa vihollisilleen.

Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet,
Siion on jo synnyttänyt,
ennen kuin tuska on ehtinyt tulla,
hän on saattanut maailmaan poikalapsen.
Kuka on kuullut,
kuka on nähnyt tällaista?
Syntyykö maa yhdessä päivässä,
syntyykö kansa yhdellä kertaa?
Mutta heti kipujen alkaessa
Siion synnytti omat lapsensa.

– Minäkö avaisin kohdun suun
saattamatta synnytystä päätökseen?
kysyy Herra.
– Minä, joka ohjaan synnyttäjää,
estäisinkö minä häntä synnyttämästä?
kysyy sinun Jumalasi.

Iloitkaa Jerusalemin kanssa,
riemuitkaa kaupungin tähden,
te kaikki, jotka sitä rakastatte!
Juhlikaa riemuiten sen kanssa,
te kaikki, jotka sitä suritte.
Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi
lohtua antavista rinnoista,
saatte nauttia, juoda yltäkyllin
sen voiman ja mahdin nisistä.
Näin sanoo Herra:
– Katso, minä ohjaan Siioniin
rauhan kuin virran.
Kuin uomastaan tulvivan puron
minä käännän sen luo kansojen rikkaudet.
Sen imeväisiä kannetaan sylissä
ja keinutellaan polvien päällä.

Niin kuin äiti lohduttaa lastaan,
niin minä teitä lohdutan,

Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä

ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta Herran sana pysyy iäti.

Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu.

Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: ”Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa hyvitykseksi omasta puolestanne polttouhri. Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job.”

Temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar tekivät niin kuin Herra oli heitä käskenyt, ja Herra kuuli Jobin rukouksen.

Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.

Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan.

Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta, kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa. Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Yhdelle tyttärelle hän antoi nimeksi Jemima, toiselle Kesia ja kolmannelle Keren-Puk. Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.

Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.