Jes. 63:8b–14

Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli,
vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.
Rakkaudessaan säälivänä
hän lunasti heidät vapaiksi,
hän nosti ja kantoi heitä
kaikkina menneinä päivinä.

Mutta he niskuroivat häntä vastaan
ja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä,
ja hänestä tuli heidän vihollisensa,
joka taisteli heitä vastaan.
Silloin he muistivat menneet päivät,
muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa,
ja he kysyivät:
– Missä on hän, joka vedestä nosti
omalle laumalleen paimenen
ja asetti häneen pyhän henkensä?
Missä on hän, joka antoi mahtavan käsivartensa
johdattaa Moosesta,
hän, joka halkaisi vedet heidän edessään
ikuiseksi kunniaksi nimelleen,
hän, joka johdatti heidän askelensa syvyyksien halki,
niin että he kulkivat kuin hevonen arolla, kompastelematta?
Niin kuin karja laskeutuu alas laaksoon,
niin kansa, jota Herran henki johti,
laskeutui rauhassa lepäämään.
Näin sinä johdatit kansaasi
nimesi kunniaksi.

Ps. 9:2–12

Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni,
kerron sinun ihmeelliset tekosi.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta,
ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon,
kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi,
tuomitsit, ja asiani voitti.
Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat,
heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
Viholliset on lyöty,
murskattu ainiaaksi.
Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan,
ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
Mutta Herra hallitsee ikuisesti,
oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti,
langettaa kansoille oikeat tuomiot.
Herra on sorrettujen turva,
hän on suoja ahdingon aikana.
Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut.
Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa!
Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Moos. 17:16–26

Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille, että jokaisen sukukunnan päämiehen on annettava sinulle sauva, yksi kutakin heimoa kohti eli yhteensä kaksitoista sauvaa. Kirjoita sitten kunkin päällikön sauvaan hänen nimensä. Leevin heimon sauvaan kirjoita kuitenkin Aaronin nimi. Kutakin heimon päämiestä kohti saa olla vain yksi sauva. Pane sauvat pyhäkkötelttaan liitonarkun eteen, missä saatte kohdata minut. Minun valitsemani miehen sauva puhkeaa lehteen, ja niin minä vaiennan israelilaisten nurinan ja pääsen kuulemasta heidän ainaista valitustaan teitä vastaan.”

Mooses ilmoitti tämän israelilaisille, ja jokaisen heimon päämies antoi hänelle sauvan. Sauvoja oli yksi kutakin heimoa kohti eli yhteensä kaksitoista sauvaa, ja Aaronin sauva oli niiden joukossa. Mooses vei sauvat Herran eteen liitonarkkua suojaavaan telttaan. Kun hän seuraavana päivänä meni sinne, Leevin sukukuntaa edustava Aaronin sauva oli puhjennut lehteen ja siinä oli lehtien lisäksi kukkia ja kypsäksi ehtineitä manteleita. Mooses vei sauvat ulos pyhäkköteltasta ja näytti ne israelilaisille. Sauvat nähtyään kukin päämies otti niistä omansa. Herra sanoi Moosekselle: ”Vie Aaronin sauva takaisin liitonarkun eteen säilytettäväksi todisteena niille, jotka vielä aikovat kapinoida. Näin pääsen kuulemasta heidän nurinaansa, eikä heidän tarvitse kuolla.” Mooses teki Herran käskyn mukaisesti.

Kor. 4:9–16

Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi: olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten. Me olemme hulluja Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. Yhä edelleen me kärsimme nälkää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen ja hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa.

En kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi. Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni.

Sak. 10:1–3, 6–7

Pyytäkää Herralta sateita,
pitkälle kevääseen saakka!
Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet,
hän lähettää sadekuurot.
Hän antaa viljan viheriöidä
jokaisen pellolla.
Mutta kotijumalat puhuvat valheita,
ennustajat näkevät valhenäkyjä,
kertovat joutavia uniaan,
lohduttavat tyhjillä lupauksilla.
Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma
uupuneena ja kurjana.
Paimenta ei ole.

Näin sanoo Herra:
– Minun vihani on syttynyt!
Minä rankaisen paimenia
ja rankaisen lauman kellokkaita.

Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun.

Minä teen Juudan heimosta vahvan,
ja Joosefin heimoa minä autan.
Minä annan niiden palata takaisin,
sillä minä armahdan kansaani.
He ovat jälleen minun omiani,
ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt.
Minä olen Herra, heidän Jumalansa,
minä kuulen heidän rukouksensa.
Efraimilaiset ovat uljaita sotureita,
heidän silmänsä hehkuvat ilosta
niin kuin viinistä.
Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat,
heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.

Sak. 9:14, 16–17

– Herra ilmestyy omiensa avuksi.
Kuin salaman hän sinkoaa nuolensa.
Herra Jumala puhaltaa pasuunaan,
hän kiitää etelästä polttavassa myrskyssä.

Tuona päivänä Herra Jumala pelastaa kansansa,
kokoaa omansa yhteen kuin lammaslauman.
He loistavat hänen maassaan
kuin kruunussa sädehtivät jalokivet.
Kuinka kauniiksi tulee maa,
kuinka ihanaksi!
Maa tuottaa viljan ja viinin,
nuorukaiset ja neidot kukoistavat.

Moos. 27:12–23

Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse Abarimin vuorelle, niin saat nähdä sen maan, jonka minä annan israelilaisille. Sitä katseltuasi sinut otetaan isiesi luo, kuten otettiin veljesi Aaron. Kun kansa Sinin autiomaassa kapinoi minua vastaan, te ette tarkoin täyttäneet minun käskyäni. Te ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä silloin, kun annoitte veden virrata kalliosta.” Tämä oli tapahtunut Meribat-Kadesin vesipaikalla.

Mooses sanoi Herralle: ”Oi Herra, Jumala, sinä jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, valitse israelilaisille päämies, joka pystyy käskemään heitä ja johtamaan heitä kaikessa, mitä he tekevät. Muuten Herran kansa on kuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta.”

Herra sanoi Moosekselle: ”Kutsu luoksesi Joosua, Nunin poika, jossa on oikea henki ja mieli, ja siunaa hänet panemalla kätesi hänen päänsä päälle. Vie hänet pappi Eleasarin ja kansan eteen ja aseta hänet tehtäväänsä kaikkien nähden. Siirrä häneen omaa voimaasi ja kunniaasi, niin Israelin kansa tottelee häntä. Hän saa astua pappi Eleasarin eteen, ja Eleasarin tulee kysyä urimin avulla hänelle neuvoa Herralta. Tätä neuvoa Joosuan ja israelilaisten tulee noudattaa kaikessa, mitä he tekevät.”

Mooses teki niin kuin Herra oli käskenyt. Hän kutsui luokseen Joosuan, vei hänet pappi Eleasarin ja kansan eteen, pani kätensä hänen päälleen ja asetti hänet tehtäväänsä Herran antamien ohjeiden mukaisesti.

Sir. 18:8–14

Mikä on ihminen? Mihin hänestä on?
Mitä painaa hänen hyvyytensä tai pahuutensa?
Sadan vuoden ikää pidetään pitkänä
mutta kuolonunen pituus jää kaikilta määrittämättä.
Kuin hiekanjyvä, kuin pisara meressä
ovat vuotemme vähäiset yhden ikuisuuden päivän rinnalla.
Siksi Herra on kärsivällinen
ja vuodattaa hyvyyttään ihmisille.
Hän näkee ja tietää, kuinka kova heidän loppunsa on,
ja siksi hän on avokätinen laupeudessaan.
Ihmisen myötätunto ulottuu lähimmäiseen
mutta Herran laupeus kaikkeen mikä elää.
Hän nuhtelee, kasvattaa ja opettaa,
paimenen tavoin hän johtaa laumansa kotiin.
Hän armahtaa niitä, jotka ottavat kasvatuksen vastaan
ja auliisti noudattavat hänen käskyjään.

Ps. 23

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Matt. 9:35–10:7

Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja.

Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen.

Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet:

”Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’”