PÄIVÄN SANA

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä.” ”Mitä käskyjä?” mies kysyi. ”Näitä”, vastasi Jeesus, ”älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” ”Kaikkia niitä olen noudattanut”, sanoi nuorukainen, ”mitä vielä puuttuu?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Jeesus lähti sieltä, ja kuljettuaan Galileanjärven rantaa hän nousi vuorelle. Kun hän istui siellä, hänen luokseen tuli paljon kansaa mukanaan rampoja, sokeita, raajarikkoja, mykkiä ja monia muita. Heidät asetettiin hänen eteensä, ja hän paransi heidät. Ihmiset hämmästyivät nähdessään, kuinka mykät puhuivat, raajarikot tervehtyivät, rammat kävelivät ja sokeat näkivät, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.

Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään.

Kuka asettaisi suulleni vartijan,
huulilleni taidokkaan, varman sinetin,
etten puheessani hairahtuisi,
ettei kieleni veisi minua tuhoon?

Herra, minun isäni, elämäni valtias!
Älä jätä minua huulteni halujen varaan,
älä anna minun hairahtua niiden takia.
Kunpa joku vartioisi ajatuksiani vitsa kädessä
ja tiukasti ohjaisi mieltäni viisauteen!
Silloin suuni saisi tietää, koska erehtyy,
eikä aina olisi valmiina synnintekoon.

Joka vihansa salaa, se valheita puhuu,
hullu se, joka panettelee ja parjaa.

Paljossa puheessa vaanii synti,
viisas se, joka kielensä hillitsee.

Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa,
jumalattoman ajatus ei paljoa paina.

Hurskaan sanat ruokkivat monia,
tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.

Vanhurskaan suusta viisaus versoo,
mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.

Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja,
jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.

Kun he palasivat väkijoukon luo, Jeesuksen eteen tuli mies, joka polvistui ja sanoi: ”Herra, armahda poikaani! Hän on kuunvaihetautinen, ja hänen tilansa on kovin huono. Hän kaatuu usein, milloin tuleen, milloin veteen. Minä toin hänet opetuslastesi luo, mutta he eivät pystyneet parantamaan häntä.” Silloin Jeesus sanoi: ”Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika tänne.” Jeesus käski ankarin sanoin pahan hengen poistua, ja se lähti pojasta. Siitä hetkestä poika oli terve.

Kun he olivat taas keskenään, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” ”Koska teillä on niin vähän uskoa”, vastasi Jeesus. ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla.”

Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä. He sanoivat: ”Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?” Herra kuuli heidän puheensa. Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.

Yhtäkkiä Herra sanoi Moosekselle, Aaronille ja Mirjamille: ”Lähtekää kaikki kolme pyhäkköteltalle.” Heidän mennessään sinne Herra laskeutui pilvipatsaassa ja asettui teltan ovelle. Sitten hän kutsui Aaronia ja Mirjamia, ja he astuivat esiin. Herra sanoi:

– Kuulkaa minun sanani!
Kun joukostanne nousee profeetta,
minä ilmaisen itseni hänelle näyssä,
unessa minä hänelle puhun.
Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni,
joka kaikessa on minun uskottuni.
Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin,
en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti.
Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan.
Kuinka te siis rohkenette puhua
Moosesta, minun palvelijaani vastaan?

Ja Herra poistui vihastuneena.

Kun pilvi oli väistynyt teltan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen. Kääntyessään Mirjamiin päin Aaron huomasi, mitä oli tapahtunut. Silloin Aaron sanoi Moosekselle: ”Anna anteeksi, herrani, älä rankaise meitä synnistä, jonka teimme tyhmyyttämme! Mirjam ei saa jäädä tuon näköiseksi! Hänhän on kuin kuollut sikiö, joka tulee äitinsä kohdusta puoleksi mädäntyneenä!”

Mooses huusi Herraa ja sanoi: ”Oi Jumala! Paranna hänet!” Herra sanoi Moosekselle: ”Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä kasvoihin, eikö hän olisi joutunut kantamaan häpeäänsä seitsemän päivää? Hänet on siis suljettava seitsemäksi päiväksi leirin ulkopuolelle ja päästettävä vasta sitten takaisin.” Niin Mirjam suljettiin leirin ulkopuolelle seitsemän päivän ajaksi, eikä kansa jatkanut matkaansa, ennen kuin hänet oli päästetty takaisin

Kun miehet olivat poistumassa, Jeesuksen luo tuotiin mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus ajoi hengen ulos, ja mykkä alkoi puhua. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Tällaista ei Israelissa ole koskaan nähty.” Mutta fariseukset sanoivat: ”Pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.”

Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Jeesus meni sitten Kapernaumin kaupunkiin, joka on Galileassa. Hän opetti siellä sapattina, ja ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta.

Synagogassa oli mies, jossa oli saastainen henki. Se huusi kovalla äänellä: ”Voi, mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarasti: ”Ole vaiti! Lähde hänestä.” Silloin paha henki paiskasi miehen maahan väkijoukon keskelle ja lähti hänestä vahingoittamatta häntä. Kaikki olivat ymmällä ja sanoivat toisilleen: ”Mitä tämä puhe oikein on? Hän käskee saastaisia henkiä vallalla ja voimalla, ja ne lähtevät tiehensä.” Niin Jeesuksen maine levisi sillä seudulla kaikkialle.

Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja käski kuumetta, ja se lähti hänestä. Heti paikalla nainen nousi jalkeille ja alkoi palvella vieraitaan.

Monien kotona oli joku sairaana, kuka missäkin taudissa. Auringon laskiessa sairaat tuotiin Jeesuksen luo, ja hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät.

Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua:

– Meillä on lujasti varustettu kaupunki,
meidän turvaksemme hän on rakentanut
muurit ja vallit.
Avatkaa portit,
että vanhurskas kansa saa astua sisään,
kansa, jonka uskollisuus ei horju.
Sille, jonka mieli on luja ja vakaa,
sinä turvaat rauhan,
kun hän turvautuu sinuun.
Ajasta aikaan luottakaa Herraan,
sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.
Tietäkää: Herra on syössyt alas korkealla asuvat
ja heidän ylhäisen kaupunkinsa,
hän raastoi sen alas,
raastoi alas maan tomuun.
Jalat sitä tallaavat,
köyhien jalat,
maan vähäisten askelet.