Moos. 26:1–11

Mooses sanoi:

”Kun olette tulleet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa omaksenne, ja kun olette ottaneet sen haltuunne ja asettuneet sinne asumaan, erottakaa vuosittain ensi hedelmät kaikesta sadosta, jonka Herralta saamanne maa tuottaa teille. Pankaa ne koriin ja lähtekää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on valinnut nimensä asuinsijaksi. Menkää sen papin luo, joka kulloinkin on virassa, ja sanokaa hänelle: ’Minä ilmoitan tänään Herran, sinun Jumalasi edessä, että olen päässyt siihen maahan, jonka hän esi-isillemme vannomallaan valalla lupasi meille.’

Pappi ottakoon korin ja asettakoon sen Herran alttarin eteen. Lausukaa sitten Herran, Jumalanne edessä: ’Isäni oli harhaileva aramealainen, joka muutti vähälukuisen väkensä kanssa Egyptiin ja asui siellä muukalaisena, ja hänestä kasvoi suuri, mahtava ja monilukuinen kansa. Mutta egyptiläiset kohtelivat meitä huonosti, sortivat meitä ja teettivät meillä raskasta työtä. Silloin me huusimme avuksi Herraa, isiemme Jumalaa, ja Herra kuuli huutomme ja näki meidän kärsimyksemme, ahdistuksemme ja kurjuutemme. Herra vei meidät pois Egyptistä kohotetun kätensä ja pelottavien ihmeiden ja tunnustekojen voimalla, toi meidät tänne ja antoi meille tämän maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Nyt olen tuonut sadon parhaat hedelmät siitä maasta, jonka sinä, Herra, minulle annoit.’ Pankaa lahjanne sitten Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan häntä ja iloitkaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne antanut. Myös leeviläiset ja keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat iloita kanssanne.”

Tim. 1:1–7

Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, sen lupauksen mukaisesti, jonka olemme saaneet elämästä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tervehtii rakasta poikaansa Timoteusta. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle!

Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin. Kun muistan kyyneleesi, tahtoisin taas nähdä sinut, jotta saisin sydämeni pohjasta iloita. Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.

Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.

Jaak. 2:1–5

Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: ”Istu tähän, tässä on hyvä paikka”? Köyhälle te sen sijaan sanotte: ”Seiso sinä tuossa”, tai: ”Istu tähän lattialle jalkojeni viereen.” Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?

Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville.

Matt. 26:6–13

Kun Jeesus oli Betaniassa spitaalia sairastaneen Simonin talossa, tuli hänen luokseen nainen, jolla oli alabasteripullossa hyvin kallista tuoksuöljyä. Jeesuksen aterioidessa nainen vuodatti öljyn hänen päähänsä. Mutta kun opetuslapset näkivät sen, he sanoivat paheksuen: ”Millaista haaskausta! Olisihan sen voinut myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille.”

Jeesus huomasi tämän ja sanoi heille: ”Miksi te pahoitatte naisen mielen? Hän teki minulle hyvän teon. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole. Kun hän voiteli minut, se tapahtui hautaamistani varten. Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.”

Ap. t. 4:32–37

Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin. Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan. Myös Joosef, Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi – nimi merkitsee: rohkaisija – myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi.

Moos. 24:10–15, 17–22

Mooses sanoi:

”Jos lainaat toiselle panttia vastaan jotakin, älä mene hänen kotiinsa panttia hakemaan. Jää ulkopuolelle odottamaan, että se, jolle lainaat, voi itse käydä hakemassa pantin. Jos hän on varaton, et saa pitää hänen panttaamaansa viittaa hallussasi yli yön, vaan sinun on palautettava viitta auringonlaskun aikaan, että hän voi kääriytyä siihen yöksi. Silloin hän siunaa sinua, ja Herra, sinun Jumalasi, katsoo sinut vanhurskaaksi.

Älä tee vääryyttä köyhälle päivätyöläiselle, olipa hän maanmiehesi tai maassasi asuva muukalainen. Maksa hänelle työpäivän palkka ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa. Jos et maksa, hän huutaa avukseen Herraa ja sinä joudut syynalaiseksi.

Ette saa viedä muukalaiselta ettekä orvolta hänen oikeuksiaan. Älkää ottako leskeltä vaatetta lainan pantiksi. Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudatettava näitä käskyjä.

Jos viljasatoa korjatessanne unohdatte pellolle lyhteen, älkää palatko sitä hakemaan, vaan antakaa sen jäädä sinne muukalaista, orpoa ja leskeä varten. Kun näin teette, Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa toimissanne.

Kun olette ravistaneet oliivit puistanne, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle, orvolle ja leskelle. Kun olette korjanneet viinitarhanne sadon, älkää suorittako jälkikorjuuta, vaan antakaa muukalaisen, orvon ja lesken korjata loput. Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä. Sen tähden teidän on noudatettava näitä käskyjä.”

Sak. 7:8–14

Sakarjalle tuli tämä Herran sana:

”Näin sanoo Herra Sebaot:

– Tuomitkaa oikein,
osoittakaa toinen toisellenne
hyvyyttä ja laupeutta.
Leskeä ja orpoa,
muukalaista ja köyhää
älkää sortako,
älkää suunnitelko pahaa
toinen toisellenne.

Näin minä sanoin teidän isillenne, mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta, käänsivät selkänsä ja olivat kuin kuuroja. Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni eivätkä mitään siitä, mitä minä, Herra Sebaot, olin henkeni voimalla puhunut heille aikaisempien profeettojen välityksellä. Sen vuoksi minä, Herra Sebaot, vihastuin heihin. Niin kuin he eivät kuunnelleet minua, kun minä kutsuin heitä, niin en minäkään kuunnellut, kun he vuorostaan huusivat minua avuksi, sanoo Herra Sebaot. Myrskytuulena minä puhalsin heidät kansojen sekaan, joita he eivät ennestään tunteneet. Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei sinne kukaan edes poikennut. Näin he itse muuttivat ihanan maansa autiomaaksi.”

Sir. 29:1–2, 8–17, 20

Joka harjoittaa laupeutta, lainaa lähimmäiselleen,
joka ojentaa kätensä, pitää kunniassa käskyt.
Lainaa lähimmäisellesi, kun hän on puutteessa,
ja maksa oma lainasi ajallaan.

Köyhää kohtaan ole kuitenkin suopea,
älä anna hänen odottaa almuasi.
Pidä huolta köyhästä, niin kuin laki käskee,
älä käännytä apua tarvitsevaa tyhjin käsin pois.
Jaa auliisti rahaa ystävällesi ja maanmiehellesi,
älä anna rahojen ruostua ja tuhoutua kiven alla.
Käytä varojasi Korkeimman käskyjen mukaan,
siitä on sinulle enemmän hyötyä kuin kullasta.
Kokoa varastoja antamistasi almuista,
se pelastaa sinut kaikesta pahasta.
Paremmin kuin luja kilpi tai vahva keihäs
se antaa sinulle suojaa vihollisia vastaan.

Hyvä ihminen ryhtyy lähimmäisensä takaajaksi,
hävytön ja häikäilemätön jättää hänet pulaan.
Älä unohda takaajasi hyvää tahtoa:
hän on pannut itsensä alttiiksi puolestasi.
Syntinen tuhoaa takaajansa hyvinvoinnin,
kiittämätön pettää pelastajansa.

Auta lähimmäistäsi sen mukaan kuin pystyt
mutta varo, ettet joudu itsekin ahdinkoon.

Moos. 15:1–11

Mooses sanoi:

”Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto. Vierasheimoiselta saatte vaatia maksun, mutta maanmiehellenne antamaanne lainaa ette saa periä takaisin. Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä runsaasti siinä maassa, jonka hän antaa teille perintöosaksi. Sen tähden teidän keskuudessanne ei pitäisi olla köyhiä, eikä heitä olekaan, jos vain kaikessa tottelette Herraa ja tarkoin noudatatte tätä käskyä, jonka minä nyt olen teille ilmoittanut. Kun Herra, teidän Jumalanne, lupauksensa mukaisesti on siunannut teitä, te pystytte antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta ette itse joudu lainaamaan niiltä. Te saatte hallita monia kansoja, mutta ne eivät hallitse teitä.

Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte auttamasta häntä. Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne. Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne.”