PÄIVÄN SANA

Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan. Hänen tuli nälkä ja hän halusi ruokaa, mutta sillä aikaa kun ateriaa valmistettiin hän joutui hurmoksiin. Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna. Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja matelijoita, sekä taivaan lintuja. Samassa hän kuuli äänen: ”Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!” Mutta hän vastasi: ”Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä.” Silloin ääni puhui uudelleen: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.” Tämä tapahtui kolmesti. Heti sen jälkeen kangas nostettiin taivaaseen.

Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida leski ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, leski jäi hänen veljelleen. Samoin kävi toiselle veljelle, niin myös kolmannelle ja lopulta kaikille seitsemälle. Viimeisenä kaikista kuoli nainen. Kenen vaimo hän on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut naimisissa heidän jokaisen kanssa.”

Jeesus vastasi heille: ”Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen – ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.” Kun väkijoukko kuuli tämän, se oli ihmeissään hänen opetuksestaan.

Armahda minua, Jumala! Ihmiset väijyvät minua,
alati he ahdistavat ja sortavat minua.
Viholliseni väijyvät minua kaiken päivää,
kaikki hyökkäävät armottomasti minua vastaan.
Kun pelko minut valtaa,
minä turvaudun sinuun.
Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän,
sinuun minä luotan, en pelkää mitään.
Mitä voi minulle kukaan kuolevainen?
Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin.
Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.
Kun pyydän sinua avukseni, viholliseni pakenevat.
Silloin minä tiedän, että Jumala on puolellani.
Jumala, minä ylistän sanaasi,
Herra, minä ylistän sinun sanaasi.
Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään.
Mitä voi minulle kukaan ihminen?
Olen antanut sinulle lupauksen, Jumala.
Minä täytän lupaukseni, uhraan sinulle kiitosuhrin.
Sinä pelastit minut kuolemasta,
et antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Jumalan edessä,
siellä missä on elämä ja valo.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

”Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita:

Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon:

Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi – sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän, miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole – Saatanan synagogaa he ovat! Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa.”

Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään.

Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: ”Ketä te etsitte?” ”Jeesusta, sitä nasaretilaista”, vastasivat miehet. Jeesus sanoi: ”Minä se olen.”

Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. Kun Jeesus sanoi: ”Minä se olen”, he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. Jeesus kysyi uudelleen: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat: ”Jeesus Nasaretilaista.” Jeesus sanoi heille: ”Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.” Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: ”Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.”

Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.

Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

Kun Jeesus oli veneellä palannut toiselle puolen järveä, hänen luokseen kerääntyi paljon väkeä. Hänen vielä ollessaan rannalla sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Jeesuksen nähtyään mies heittäytyi hänen jalkoihinsa ja pyysi hartaasti: ”Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.” Jeesus lähti miehen mukaan, ja suuri väkijoukko seurasi häntä ja tungeksi hänen ympärillään.

Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: ”Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.” Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. He tulivat synagogan esimiehen kotiin, ja Jeesus näki hälisevän väenpaljouden ja kuuli ihmisten itkevän ja valittavan suureen ääneen. Hän meni sisään ja sanoi: ”Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.” Jeesukselle naurettiin. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli. Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” Heti tyttö nousi ja käveli; hän oli kaksitoistavuotias. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi ankarasti heitä kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.

Myös viha ja suuttumus ovat kauhistuttavia,
mutta synnintekijä ei niistä luovu.
Herra kostaa sille, joka toiselle kostaa,
ja pitää hänen synneistään tarkkaa kirjaa.

Anna anteeksi lähimmäisellesi, kun hän tekee väärin,
niin saat itsekin syntisi anteeksi, kun rukoilet.
Voiko sellainen ihminen, joka hautoo vihaa,
odottaa Herralta tervehtymistä?
Voiko ihminen, joka on armoton kaltaiselleen,
rukoilla, että saisi syntinsä anteeksi?
Jos hän, kuolevainen ihminen, jatkaa vihanpitoa,
kuka antaa anteeksi hänen syntinsä?
Ajattele loppuasi ja lakkaa kantamasta kaunaa,
muista, että kuolet ja katoat, ja elä käskyjen mukaan.
Pidä mielessäsi käskyt äläkä vihaa lähimmäistäsi,
muista liittoa, jonka Korkein solmi,
ja katso toisen ihmisen virheitä ymmärtäväisesti.

Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja,
sinä yksin olet Jumala.
Herra, neuvo minulle tiesi,
että noudattaisin sinun totuuttasi.
Paina sydämeeni syvälle
pyhä pelko nimeäsi kohtaan.
Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni,
iäti minä kunnioitan nimeäsi.
Sinun hyvyytesi on suuri,
sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näin sanoo Herra:

Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel,
kun nouset minua, auttajaasi, vastaan!
Missä on nyt kuninkaasi,
joka pelastaisi sinut
ja sinun kaupunkisi?
Missä ovat tuomarisi, joille sanoit:
”Anna minulle kuningas ja päämiehet”?
Minä annoin sinulle kuninkaan vihassani
ja vihassani otin hänet sinulta pois!

Efraimin rikos on muistissa,
kuin kirjakääröön talletettuna,
hänen syntinsä eivät jää unohduksiin.
Synnytystuskien tullessa, ratkaisun hetkinä,
hän oli kuin lapsi, joka ei aikanaan
osannut tulla ulos äidinkohdusta.
Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta,
vapauttaa teidät kuolemasta?
Missä on mahtisi, kuolema,
missä on pistimesi, tuonela?
Ei enää ole säälin aika.