PÄIVÄN SANA

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

Porttitorneina oli kaksitoista helmeä – kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi.

Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?” Pilatus sanoi: ”Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.”

Mitä etuja sitten on juutalaisilla, ja mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille. Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei toki! Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu:

– Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi
ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen.

Mutta jos meidän väärämielisyytemme tuo esiin Jumalan oikeamielisyyden, mitä meidän on silloin sanottava? Onko Jumala ehkä väärämielinen – puhun nyt ihmisten tavoin – kun hän antaa vihan kohdata meitä? Ei suinkaan! Kuinka Jumala siinä tapauksessa voisi tuomita maailman? Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä? Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: ”Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!” He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti. Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, hänellä oli päässään monta kruunua, ja häneen oli kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse. Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana.

Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa. Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin. Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.

Sinä päivänä saamme kuulla:
”Ihana viinitarha! Laulakaa siitä!”

– Minä, Herra, olen sen vartija,
yhtenään minä kastelen sitä.
Minä vartioin sitä päivin ja öin,
jottei sitä kukaan vahingoittaisi.
Vihani hehku on ohi.
Mutta jos vain näen ohdakkeita ja orjantappuroita,
käyn taisteluun niitä vastaan
ja poltan ne kaikki,
jolleivät etsi minusta turvaa
ja tee rauhaa kanssani,
rauhaa minun kanssani.

Tulevina aikoina Jaakob juurtuu,
Israel kukkii ja kukoistaa,
ja hedelmiin peittyvät maan kasvot.

Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni,
hän polkee elämäni jalkoihinsa,
hän suistaa minut pimeyteen,
kauan sitten kuolleitten joukkoon.
Voimani ovat lopussa,
sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja,
mietin kaikkia tekojasi,
ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian,
kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi,
muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan –
osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn –
opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani –
opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon, sen syvänteen, joka ulottuu Jerikosta, Palmukaupungista, Soariin asti. Herra sanoi Moosekselle: ”Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne.”

Mooses, Herran palvelija, kuoli Moabin maassa, kuten Herra oli määrännyt. Herra hautasi hänet laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa. Mooses oli kuollessaan sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen, mutta hänen näkönsä ei ollut hämärtynyt ja hän oli vielä täysissä voimissaan. Israelilaiset itkivät Moabin tasangolla Mooseksen kuolemaa, kunnes kolmenkymmenen päivän suruaika kului umpeen. Joosua, Nunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen ja siunannut hänet. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut.

Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut toista sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla.

Kirkas valo on loistava maan ääriin,
ja monet kansat tulevat kaukaa luoksesi,
maan kaikista ääristä tullaan Herran pyhän nimen luo
ja tuodaan lahjoja taivaan kuninkaalle.
Sukupolvi toisensa jälkeen
laulaa sinun ylistystäsi,
ja sinun nimesi, valittu kaupunki,
pysyy ikuisesti.

Kirottuja olkoot ne,
jotka puhuvat sinusta kovin sanoin,
kirottuja ne, jotka sinua raiskaavat
ja repivät maahan sinun muurisi,
ne, jotka suistavat tornisi alas
ja polttavat rakennuksesi.
Mutta iäti olkoot siunattuja kaikki,
jotka kunnioittavat sinua.

Riemuitse siis,
iloitse oikeamielisten kanssa,
sillä kaikki heidät kootaan yhteen
ylistämään ikiaikojen Herraa!
Onnellisia ne, jotka sinua rakastavat,
onnellisia ne, jotka iloitsevat,
kun näkevät sinun elävän rauhassa,
onnellisia ne, jotka murehtivat
lukuisia koettelemuksiasi,
sillä vielä he saavat sinusta ilonsa
ja näkevät, miten riemuitset ikuisesti.

Ylistä Herraa, minun sieluni,
ylistä suurta kuningasta,
sillä Jerusalem rakennetaan uudelleen
ja se saa temppelin ikuisiksi ajoiksi!
Miten onnellinen olenkaan,
jos ne, jotka suvustani ovat jäljellä,
vielä näkevät sinut loistossasi
ja voivat ylistää taivaan kuningasta!
Jerusalem saa taas porttinsa,
ne tehdään safiireista ja smaragdeista,
kaikki muuritkin kalliista kivistä.
Jerusalemin tornit rakennetaan kullasta,
ja muurinharjatkin ovat puhdasta kultaa.
Jerusalemin kadut päällystetään
rubiineilla ja Ofirin kivillä.
Jerusalemin portit laulavat riemulauluja,
kaikki kaupungin rakennukset huutavat:
”Halleluja, kiitetty olkoon Israelin Jumala!”,
ja siunatut ylistävät Herran nimeä
aina ja ikuisesti.

Minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

”Näin sanoo Herra Sebaot:

– Minä rakastan palavasti Siionia
ja pidän lujasti oman kaupunkini puolta.
Näin sanoo Herra:
– Minä palaan takaisin Siioniin
ja asun Jerusalemissa.
Silloin Jerusalemin nimenä on Uskollinen kaupunki
ja Herran Sebaotin vuoren nimenä Pyhä vuori.
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Jälleen tulee aika, jolloin Jerusalemin toreilla
istuu vanhoja miehiä ja naisia.
Korkeaan ikään he ovat jo ehtineet,
he kulkevat keppi tukenaan.
Ja Jerusalemin kadut
ovat täynnä tyttöjä ja poikia,
he leikkivät kaupungin kujilla.
Näin sanoo Herra Sebaot:
Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä,
jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta,
tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni?
kysyy Herra Sebaot.
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä minä pelastan oman kansani
auringonnousun ja auringonlaskun maista.
Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan.
He ovat minun kansani,
ja minä olen heidän Jumalansa,
uskollinen ja vanhurskas.”

Jeesus sanoi:

”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.”