PÄIVÄN SANA

– Katsokaa Herran myrskyä!
Viha nousee, pyörremyrsky puhkeaa,
rajuilma raivoaa jumalattomien pään päällä!
Herran viha ei asetu,
ennen kuin hän on vienyt loppuun
aikeensa ja päätöksensä.
Vielä tulee aika,
jolloin te sen tajuatte.

– Minä en ole lähettänyt tuollaisia profeettoja,
mutta silti he juoksevat joka suuntaan.
Minä en ole puhunut heille,
mutta silti he esiintyvät minun profeettoinani.
Jos he olisivat olleet läsnä ja kuulleet,
mitä minä päätin tehdä,
he julistaisivat kansalleni minun päätökseni
ja saisivat sen kääntymään pahoilta teiltään
ja pahoista teoistaan.

Kuningas Dareioksen toisena hallitusvuotena, seitsemännen kuukauden kahdentenakymmenentenäyhdentenä päivänä, tuli profeetta Haggaille tämä Herran sana:

”Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbabelille, Sealtielin pojalle, ja ylipappi Joosualle, Josadakin pojalle, ja kansalle näin:

– Vieläkö teidän joukossanne on joku,
joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli?
Eikö se, mikä nyt on silmienne edessä,
ole entisen rinnalla
kuin ei mitään?
Näin sanoo Herra:
– Nyt, Serubbabel, ole luja!
Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika,
ylimmäinen pappi!
Ja kaikki maan asukkaat,
olkaa lujat! sanoo Herra.
Ryhtykää työhön!
Minä olen teidän kanssanne,
sanoo Herra Sebaot.
Tämän lupauksen minä annoin teille
jo silloin, kun lähditte Egyptistä:
minun henkeni on teidän kanssanne.
Älkää pelätkö!

Näin sanoo Herra Sebaot:
Vain hetki enää,
ja minä järisytän taivaan ja maan,
meret ja mantereet.
Minä saatan kansat kauhun valtaan,
ja niiden aarteet tuodaan tänne.
Minä täytän temppelini loistolla,
sanoo Herra Sebaot.
Minun on hopea ja minun on kulta,
sanoo Herra Sebaot.
Tämän temppelin loisto
on oleva suurempi kuin entisen,
sanoo Herra Sebaot.
Tälle paikalle minä annan rauhan ja menestyksen,
sanoo Herra Sebaot.”

Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista. Mutta nyt Jumala moittii kansaansa:

– Kuulkaa! Aika tulee,
sanoo Herra,
jolloin minä teen uuden liiton
Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.
Se ei ole samanlainen liitto kuin se,
jonka tein heidän isiensä kanssa
silloin, kun tartuin heidän käteensä
ja vein heidät pois Egyptin maasta.
He eivät pysyneet minun liitossani,
ja siksi en minäkään välittänyt heistä,
sanoo Herra.
Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa
näiden päivien jälkeen, sanoo Herra:
Minä panen lakini heidän sisimpäänsä,
kirjoitan sen heidän sydämeensä.
Minä olen heidän Jumalansa,
ja he ovat minun kansani.
Silloin ei kukaan enää opeta toista,
veli ei opeta veljeään sanoen:
”Opi tuntemaan Herra.”
Silloin he kaikki, pienimmästä suurimpaan,
tuntevat minut.
Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa
enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.

Kuulkaa siis, kuninkaat,
kuulkaa ja ymmärtäkää!
Ottakaa opiksenne, vallanpitäjät,
te, joiden mahti ulottuu maan ääriin!
Kuunnelkaa, ihmisjoukkojen hallitsijat,
te, jotka kerskailette kansojenne paljoudella!

Tietäkää tämä:
Herralta te olette valtanne saaneet,
teidän mahtinne on peräisin Korkeimmalta.
Hän myös tutkii teidän tekonne
ja punnitsee päätöksenne.
Hän saa kyllä selville,
jos te, hänen valtakuntansa palvelijat,
ette ole tuominneet oikein,
ette noudattaneet lakia
ettekä toimineet Jumalan tahdon mukaan.

Äkkiarvaamatta hän seisoo edessänne,
ja kauhu valtaa teidät,
sillä kansojen käskijät joutuvat vääjäämättä tuomiolle.
Vähäosaisia odottaa anteeksianto ja armo,
mutta mahtavat viedään Mahtavimman eteen.
Kaikkeuden valtias ei suosi ketään
eikä kavahda kenenkään mahtia.
Hän on itse luonut niin ylhäiset kuin alhaiset,
ja yhtäläisesti hän pitää kaikista huolen.
Mutta vallanpitäjiä odottaa tiukka tutkinta.

Teille vallankäyttäjille minä siis osoitan sanani,
jotta oppisitte viisautta ettekä kulkisi harhaan.
Ne, jotka hurskaasti noudattavat hurskasta lakia,
julistetaan hurskaiksi.
Ne, jotka sen lain ovat omaksuneet,
löytävät tilinteon hetkellä puolustuksen.
Ottakaa siis ahnaasti vastaan sanani,
janotkaa niitä, niin saatte oppia.

Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: ”Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”

Ihmiset kysyivät häneltä: ”Mitä meidän sitten tulee tehdä?” Hän vastasi heille: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: ”Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty.” Sotilaatkin kysyivät häneltä: ”Entä me, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne.”

Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

”Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille:

Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä:

Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.”

Sinua minä ylistän, Herrani, kuninkaani!
Sinua tahdon kiittää, Jumalani, pelastajani,
sinun nimeäsi minä ylistän!Sinä suojelit minua, olit tukenani
ja pelastit ruumiini tuholta.

Sinä pelastit minut panettelijoiden kavalalta kieleltä,
valheita levittävien kuiskutuksilta.
Vihamiesteni edessä olit tukenani
ja pelastit minut,
suuressa laupeudessasi sinä nimesi voimalla varjelit minut
hampailta, jotka halusivat iskeä minuun,
käsiltä, jotka tavoittelivat henkeäni.

Sinä pelastit minut monista vaaroista, joihin jouduin,
liekeistä, joiden keskelle olin tukehtua,
tulesta, jota en itse ollut sytyttänyt,
ja tuonelan sisimmistä syvänteistä,
sinä varjelit pahoilta puheilta ja totuuden vääristelyltä,
nuolilta, joita sinkoaa kavala kieli.

Minä olin jo kuoleman partaalla,
tuonelan syvyydet uhkasivat elämääni.
Olin saarroksissa enkä nähnyt auttajaa,
etsin toisia ihmisiä tuekseni, mutta turhaan.
Silloin muistin, kuinka armahtava sinä olet, Herra,
kuinka olet iäti osoittanut hyvyyttäsi:
sinä pelastat ne, jotka pysyvät sinulle uskollisina,
vapautat heidät vihollisten käsistä.
Niin korotin rukoukseni maan alhoista
ja anoin pelastusta kuolemasta.
Minä rukoilin Herraa, isääni ja herraani:
”Älä hylkää minua ahdistuksen päivänä,
kun olen röyhkeiden ihmisten armoilla.
Alati minä ylistän sinun nimeäsi,
alati tahdon laulullani kiittää sinua.”
Minun rukoukseni kuultiin.

Sinä pelastit minut tuhoutumasta,
autoit vapaaksi pahoina aikoina.
Sen tähden minä kiitän ja ylistän sinua
ja kuulutan Herran nimen kunniaa.

Katso taivaastasi,
katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi!
Missä viipyy sinun tulinen intosi,
missä ovat voimatekosi?
Missä on sinun palava säälisi?
Älä kiellä meiltä rakkauttasi!
Olethan sinä meidän isämme.
Ei Abraham meistä mitään tiedä
eikä Israel meitä tunne.
Sinä, Herra, olet meidän isämme.
Ikuinen Lunastajamme,
se on sinun nimesi.

Herää, Siion, herää,
pukeudu voimaasi,
pue yllesi loistavat vaatteet,
pyhä kaupunki, Jerusalem!
Koskaan enää ei katujasi polje
ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas.
Nouse, ravista tomu yltäsi,
istuudu valtasi istuimelle, Jerusalem!
Irrota kahleet kaulastasi,
vangittu tytär Siion!

Näin sanoo Herra:

”Ilmaiseksi teidät myytiin orjuuteen, ja ilman rahaa teidät myös lunastetaan vapaiksi.”