Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan. Ps. 52:10–11.
Ef. 2:13
Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Ef. 2:13.
Anteeksiantamuksen lupausten äärellä olemme lähellä Jeesusta. Hänen ristintekonsa varaan rakentava elämä kestää niin myrskyt kuin hengellisesti nukuttavat hyvät ajat. Ristin luona on kristityn paras paikka, josta ei tule lähteä kiiltävän uskonnollisuuden perään. Sellaisen, joka lupaa paljon, mutta ei anna lopulta mitään. Joka näyttää ulkoisesti hurskaalta, mutta johon ei liity sanan valtuutusta eikä ristin evankeliumin voimaa. Pintavaahtohengellisyyttä on tarjolla yhä enemmän. Samoin sekavaa opetusta evankeliumista. Pysykäämme siksi lapsenomaisina ”ristittyinä”, joiden sydän syttyy silloin, kun puhutaan Jeesuksen sovitustyöstä: ”Sua tervehdin risti, sä toivoni ainut” (5K 39). Koeteltu tie vie taivaaseen
Fil. 4:4
Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Fil. 4:4.
Jumala on luonut tunteet. Ihminen, joka ei tunne, on sairas. Tunteet kuuluvat terveeseen elämään, myös terveeseen uskonelämään. Mutta kireässä hengellisessä tunnevirityksessä eläminen ei kuulu terveeseen uskoon. Mihin muuhun se lopulta meidät johtaisi kuin karrelle palamiseen? Kuusikymmentäluvulla ihmiset katselivat televisiosta nälkiintyneitä lapsia ja kirjaimellisesti oksensivat. Nykyään nämä kuvat eivät hetkauta ketään. Jotta jokin viesti saadaan läpi, täytyy sen olla aina vain rajumpi ja sävähdyttävämpi. Tunnevirittyneen uskon laita on samoin. Kokemuksen on oltava aina edellistä vahvempi. Evankeliumi koskettaa kyllä koko ihmistä, myös tunteitamme ajallaan. Kyse on vain siitä, missä asemassa tunteet ovat uskonelämässämme. Me väsymme, jos tunteminen toimii siunauksen vakuutuksena tai vilpittömyyden mittarina.
Tim. 3:14–1
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. 2. Tim. 3:14–15.
Uskonpuhdistuksen aikana kirjan kopioimisen taide muuttui painamisen taidoksi. Kirjapainotaito loi uskonpuhdistukselle ennennäkemättömän voiman. Palattiin Raamatun sanomaan omituisten oppien, traditioiden ja ihmissääntöjen hämärtämästä uskonnollisuudesta. ”Löytäessäni Raamatusta vähemmän kuin Kristuksen en ole vielä kertaakaan saanut kyllikseni, ja löytäessäni enemmän kuin Kristuksen olen jäänyt köyhemmäksi kuin koskaan ennen”, kiteytti Martti Luther. Luther löysi Raamatun sanasta evankeliumin vapauden ja armon, jolloin taivaan ovet aukenivat. Raamattu ei vain esittele kristinuskoa, vaan sen sanassa on promissio, lupaus: se tuo Jumalan pelastavat sanat Pyhässä Hengessä läsnä oleviksi. Sama koskee sakramentteja: ne eivät ole vain merkkejä, vaan näkyvänä sanana ne kantavat Kristuksen sydämeen. Lutherille ja koko kristikunnalle löytö oli mitä merkittävin. Palattiin jälleen uskon lähteelle, samea vesi kirkastui.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen
Room. 7:24–25
Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Room. 7:24–25.
Ajatus ihmisen perinpohjaisesta syntisyydestä on vieras. Siksi ajatus Jumalan pyhyyden äärimmäisyydestä
jää myös vieraaksi. Se on täydellistä pyhyyttä, jonka lähellä syntinen tuhoutuu. Ihminen ei ole Raamatun
mukaan vain hiukan heikompi toista, vaan hän on syntinen ja kadotettu omassa varassaan. Täydellisyyden näkökulmasta synti saa synkät värit. Jumalalle kaikki synnit ovat hänestä erottavia syntejä, olkoot ne meidän mielestämme pieniä tai suuria. Rehellinen kristitty joutuu toteamaan, että ei kykene täyttämään Jumalan lakia. Käy juuri päinvastoin. Mitä enemmän yrittää, sitä syvemmin kohtaa vain pahan luontonsa ja syntisen sydämensä. Kun yhden synnin selättää, saapuu viisi tilalle. Meissä asuu taipumus tehdä syntiä ja jopa rakkaus syntiin. Vain Pyhä Henki pitää kristityn aisoissa, ettei tämä toteuta luontaista raadollisuuttaan.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapse
Matt. 28:18–20
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä
minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Matt. 28:18–20.
Jumalan sana kehottaa yksinkertaisen arkisesti: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Tämä on kaikkein tärkeintä. Vain evankeliumi avaa taivaan ovet. Vain evankeliumin rukiinen sana Jeesuksen täytetystä työstä tuo lohdutuksen omalletunnolle. Vain se lopulta muuttaa ihmisten ja yhteisöjen elämän. Kaikki lähetyskentillä saavutettu hyvä on tulosta Kristukselle palaneista sydämistä. Jos on halu viedä evankeliumia kaikille kansoille, seuraa muukin tarvittava apu mukana. Jos ei ole halua kertoa Kristuksesta, on seurauksena vain hetken helpotus, ei todellinen muutos. Emme saa koskaan lakata täyttämästä lähetyskäskyn velvoitetta: ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”
Room. 10:13
Kun arvioimme asemaamme Jumalan edessä, meidän on katsottava oikeaan paikkaan. On rohkeasti käännettävä katse pois itsensä tarkkailusta ja suunnattava se Jumalan sanaan. Se on ainoa luotettava vastauksen antaja. Sanassa luvataan, että se, joka avuksi huutaa Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu. Niin alhaalla kulkee armo. Älä siis mittaa armoa kohdallasi sillä, oletko menestynyt, kaunis tai rikas, ne eivät tässä asiassa auta. Älä myöskään jätä kuulematta sanan lupauksia silloin, kun olet mielestäsi epäonnistunut, syntinen tai hengellisesti kuollut. Älä koskaan mittaa armoa näillä asioilla. Älä mittaa armoa edes hengellisillä kokemuksillasi, sillä ne tulevat ja menevät. Mittaa armoa vain tällä sanalla: ”Onhan kirjoitettu: ’Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu’” (Room. 10:13).
Apt. 4:12
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. Apt. 4:12.
Kun arvioimme asemaamme Jumalan edessä, meidän on katsottava oikeaan paikkaan. On rohkeasti käännettävä katse pois itsensä tarkkailusta ja suunnattava se Jumalan sanaan. Se on ainoa luotettava vastauksen antaja. Sanassa luvataan, että se, joka avuksi huutaa Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu. Niin alhaalla kulkee armo. Älä siis mittaa armoa kohdallasi sillä, oletko menestynyt, kaunis tai rikas, ne eivät tässä asiassa auta. Älä myöskään jätä kuulematta sanan lupauksia silloin, kun olet mielestäsi epäonnistunut, syntinen tai hengellisesti kuollut. Älä koskaan mittaa armoa näillä asioilla. Älä mittaa armoa edes hengellisillä kokemuksillasi, sillä ne tulevat ja menevät. Mittaa armoa vain tällä sanalla: ”Onhan kirjoitettu: ’Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu’” (Room. 10:13).
Matt. 28:17
Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Matt. 28:17.
Tapahtuma oli samanlainen kuin ensimmäinen yhdentoista opetuslapsen kokema ilmestys. Jeesus lähestyi taivaallisessa hahmossaan, vielä kirkkaammassa kuin kirkastusvuorella. Opetuslapset kumartuivat, tosin jotkut alkoivat epäröidä. Ehkä kyseessä oli näky? Se voisi selittää tämän. Kuolleista nouseminen – ei kai sentään. Raamattu kuvaa peittelemättä opetuslasten hämmennystä ja epäilyä. Olivathan tapahtumat niin tavallisuudesta poikkeavia, että voisiko ihmisiltä muuta odottaakaan? Kuinka suuri olikaan sitten riemu, kun Herran ylösnousemus osoittautui vastaansanomattoman varmaksi! Ilo täytti sydämet ja kuoleman voittajan kohtaaminen vei kuolemanpelon mennessään. Aroista ja pelkäävistä opetuslapsista tuli ylösnousemuksen viestin innokkaita välittäjiä. He eivät voineet olla puhumatta.
Tim. 1:19
Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. 1. Tim. 1:19.
Paavali kirjoittaa Timoteukselle, että Jumalan pelastussuunnitelma avautuu vain uskolle. Evankeliumi saatetaan ajatella nopeasti opituksi, jonka jälkeen lähdetäänkin jo kuuntelemaan uusia tuulia ja erikoisia opetuksia. Kristillinen usko kuitenkin sitoutuu Jumalaan, joka on puhdistanut sydämet uskon kautta pysymään yksinkertaisessa evankeliumissa. Jos tästä uskosta tai Jumalan määrittelemästä oikeasta ja väärästä irtaudutaan, seuraa käyttäytymistä, joka on Jumalan tahdon vastaista. Esimerkkinä Paavali mainitsee muun muassa väkivaltaisuuden, siveettömyyden ja kaiken sen, joka sotii tervettä oppia vastaan. Paavali sivuaa myös tämän päivän kuumia aiheita, kuten homoseksuaalista käyttäytymistä, jota hän ei näe kristitylle sopivaksi. Esimerkkinä jumalattomuudesta hän mainitsee itsensä. Armo oli kuitenkin syntiä suurempi, ja vainoojana elänyt Paavalikin sai kutsun kristittyjen joukkoo