PÄIVÄN SANA

”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” Matt. 19:25–26

Hämmentyneinä Jeesuksen puheista rikkaalle nuorukaiselle opetuslapset kyselivät, kuka voi yleensäkään pelastua, jos edes rikkauden siunauksen saanut ei pääse perille irtautumatta siitä, mihin hänen sydämensä oli kiintynyt. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsille nämä tärkeät sanat: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” On luonnolle ärsyttävää ja raivostuttavaa, että pelastuksen eteen ei voi tehdä mitään, ainoastaan ottaa lahjan vastaan. Silti se on ainoa mahdollinen tie. Sille, jolle armo kelpaa, aukeaa taivas. Se, joka pyrkii taivaaseen teoillaan, joutuu
myös arvioitavaksi tekojensa mukaan, eivätkä ne kestä Jumalan tutkivan katseen edessä. ”Tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen,” opettaa Paavali Galatalaiskirjeessä (2:16)

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Matt. 11:29.

Sielun terveys on sitä, että kristitty keskittyy hänen ulkopuolellaan olevaan apuun, ristiin, joka tuo hänelle lohdutusta, luottamusta, uusia näkökulmia ja paikan itsensä ulkopuolella, jossa voi hengittää vapaasti. Christian Möller jatkaa ajatusta sanomalla, että lohduttaminen on sitä, että taistellaan ihmisen puolesta, jotta hän hengittäisi Jumalan sanan ilmaa. Sitä taistelua meidät on kutsuttu käymään heikompien puolesta. Sana vertaa Jumalaa kallioon ja vuorilinnaan,
ja se kuvaa hänen armoaan avaraksi kuin taivas. Vuorilinnan turvissa voidaan elää levollisina, ja armon avarilla paikoilla me kipuihin taipuvaiset saamme levähtää turvallisesti. Siellä hengitämme jälleen syvään omilla keuhkoillamme Jumalan armon raikasta vuori-ilmaa.

Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun. Matt. 26:75.

Jos sinä olet joutunut Pietarin tavoin pettymään itseesi, jos olet joutunut ahdinkoon tai umpikujaan, jos olet kohdannut Jumalan lain tuomitsevat sanat, niin kaikki se vain riisuu sinua omasta voimasta ja väärästä itseluottamuksesta. Se painaa sinua lempeän tuulen tavoin kohti armon evankeliumin lämpöä. Sen äärellä vakuutetaan: Sinä kelpaat Jumalalle Jeesuksen ristin tähden, et oman voimasi vuoksi. Olet Jumalalle kallis ja rakas. Olet Jeesuksen haavoihin piirretty, lapseksi otettu. Lepää tässä uskossa tänään ja lepää siinä jokaisena päivänäsi. Sillä Jeesus on sovittanut koko
maailman synnit, joihin sinunkin syntisi kuuluvat. Saat siirtyä pettymysten valkeilta armon lämmittävän valkean valoon.

 

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Ef. 1:3.

Kolminaisuusoppi sai selkeästi sanoitetun muotonsa kolmessa ekumeenisessa uskontunnustuksessa, jotka syntyivät kolminaisuusopin kyseenalaistamisesta. Oli ilmaistava kristillinen usko selkeästi tiivistettynä. Apostolinen uskontunnustus ja Nikean uskontunnustus ovat kolmiosaisia, ja niissä tunnustaudutaan Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Samaan käsitykseen liittyy myös kolmas, Athanasioksen uskontunnustus, joka on kaksiosainen. Ensimmäinen osa käsittelee Jumalan kolmiykseyttä ja toinen osa Jeesusta Kristusta tosi Jumalana ja tosi ihmisenä. Kolminaisuusoppi on pohja opille Kristuksesta. Jos kolminaisuudesta opetetaan väärin, silloin opetetaan auttamatta myös Kristuksesta väärin. Ei siis ole samantekevää, miten uskontunnustuksiin suhtaudutaan. Ne ovat vähin, mihin kristityn on sydämestään sitouduttava

Näin sanoo Herra, joka sinut loi: – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jes. 43:1.

Älä pelkää, lunastettu ihminen. Älä niiden tuomioita, jotka korottavat omaa uskoaan. Älä niiden loukkauksia, jotka eivät Vapahtajaa tunne. Älä niiden sisarten tai veljien vaatimuksia, joille uskosi tai vaelluksesi ei riitä. Älä pelkää ihmistä, sinä Jumalan oma, sillä olet hänen tahdostaan olemassa juuri sellaisena kuin olet. Olet hänen erikseen nimeltä kutsuma. Jokainen syntisi on kannettu ristille. Sinusta on maksettu lunastusmaksu, Jeesuksen kuolema on kukistanut kuoleman
vallan, ja ylösnousemus on sinetöinyt voiton sielunvihollisesta. Kasteveteen jäi kelpaamattomuutesi, kun yllesi piirrettiin ristinmerkki ja sait päällesi puhtaan puvun, Kristuksen. Kun Kaikkivaltias sanoo sinulle, että olet hänen, silloin myös olet sitä. Taivaasta tai maan päältä ei löydy sitä, joka voisi tämän lupauksen evätä. Ei edes syyttävä sydämesi siihen kykene.

Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Ps. 32:5.

Jumalan armo laskeutuu avarana ja vapauttavana keskelle elämämme kipua ja syntiä. Se tulee lähimmäs silloin, kun me ansaitsemme sitä vähiten. Mitä pahemmin olemme epäonnistuneet, sitä väkevämpänä kaikuvat sanat, että Jeesuksen veri peittää heikkoutemme ja syntiemme paljouden. Pyhän Hengen kaunein työ on se, kun hän vakuuttaa särkyneelle, epäonnistuneelle ja syntiselle sydämelle, että se kelpaa sittenkin Jumalalle. Onhan Jeesus levittänyt kätensä ristille, ja hän on kantanut sinne jokaisen syyttävän synnin. Kun Pyhä Henki kuvaa eteemme Jeesuksen ristin, sovituksen paikan, ja sen tuoman armon ja vapauden, haihtuvat syyttäjien syytökset. – Olisihan ylpeää ajatella, että kykenisimme niin suuriin synteihin, joita ei Jeesuksen maahan vuotanut verikään kykenisi sovittamaan. Mitä ne voisivat olla?

Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Room. 13:11–12.

On sanottu, että herätykselle ei ole enää pohjaa, koska meiltä on kadonnut pyhäkoulujen, koulujen ja kinkereiden alkuopetus, johon herättävä julistus ja sana tarttuisivat. Kun pohja puuttuu, sanalla ei ole suuria joukkoja liikuttelevaa kosketuspintaa. Inhimillisesti ajatellen siltä näyttää. Kuitenkin ajatus lienee enemmän rationalismia kuin Jumalan valtakunnan todellisuutta. Evankeliumi on aina valloittanut uusia, kylvämättömiä alueita, ja joskus hedelmä on ollut herätyksenomaista, joskus yksittäisten sydänten kääntymistä. Oleellista Jumalan työlle ei ole kristillisyyden pohjakoulutus, niin tärkeää kuin se itsessään onkin. Oleellista eivät ole metodit, niin hyvä kuin niitäkin on miettiä. Oleellista on Jumalan voima, evankeliumi. Pyhä Henki sitoutuu evankeliumiin, ja sanaa hän käyttää työnsä välineenä. Oli kylvetty sana entuudestaan tuttu tai ei.

Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Jes. 53:9.

Sapatinpäivä oli mennyt, Golgatalle oli laskeutunut hiljaisuus. Luultiin, että kaikki olisi loppu, sillä Jeesus oli laskettu rikkaan hautaan, niin kuin Jesaja profetoi. Mutta tämä kaikki oli vasta alku; mikään ei olisi enää niin kuin ennen, kun maailman Vapahtaja nousisi haudastaan. Kuoleman, synnin ja perkeleen valta murtui. Taivas on nyt avoinna jokaisen ihmisen edessä ja kutsua astua sisään kuulutetaan kaikille. On sanottu, että joulu kokoaa kristityt seimen ääreen, pitkäperjantai kuolinvuoteelle ja pääsiäinen avatun haudan luokse. Nyt oli koittanut hetki, jonka jälkeen ylösnousemuksen sanoma, evankeliumi kokonaisuudessaan, alkoi toden teolla avautua. Ensin yksittäisille ihmisille, Magdalan Marialle ja muille Jeesusta palvelleille naisille ja opetuslapsille. Sen jälkeen Jerusalemista alkaen kaikille kansoille aina maan ääriin saakka.

Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Gal. 2:16.

Vanhurskas, Jumalalle kelpaava ihminen ei ole synnitön, terve tai eheä, vaan armahdettu ihminen. Vanhurskaus ei ole itsensä parantamista tai muuttumista omin avuin pyhäksi. Vanhurskaus ei ole uskonnollista suorittamistakaan, lain täyttämistä. Ei kukaan kykene täyttämään lakia, sen jokaisen pykälän jokaista kirjainta. Kristitty rikkoo koko lakia joka päivä. Siksi tarvitaan kantajaksi väkevämpi voima ja avuksi ainoa puhdas. Vain Jeesus Kristus voi meidät viedä taivaaseen, ja niin hän ihmeeksemme myös tekee. Herännyt maallikkosaarnaaja Juho Malkamäki sanoi viisaasti: ”Ei ole ihme, jos Jumala vanhurskauttaa rukoilevan, uskovan tai Pyhän Hengen omistavan ihmisen, mutta se on ihme, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.”

Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen. 2. Tim. 1:9.

Jeesukselle kuuluu kaikki kunnia meidän pelastumisestamme. Hän loi meidät, lunasti vapaiksi synnistä ja kutsui uskon tielle. Se on Jumalan teko, että me uskomme häneen ja turvaamme häneen. Turvautuessamme Jeesukseen tapahtuu autuas vaihtokauppa. Meidän syntimme, syyllisyytemme, puutteemme, heikkoutemme, sairautemme, epäuskomme ja kaikki se, minkä ikinä voimme kuvitella kieltävän meiltä taivaan, on otettu meitä syyttämästä, ja ne on laskettu Jeesuksen päälle Golgatan ristille. Jeesuksen puhtaus, pyhyys, täydellinen elämä, sovituksen ansio ja kaikki se, mitä me emme itse kykene koskaan saavuttamaan, on luettu meidän hyväksemme. Isä Jumala näkee vain tuon puhtauden ja pyhyyden katsellessaan meitä Jeesuksen läpi. Tähän perustuu, että saamme olla Jumalan vapaita ja rakkaita lapsia.