PÄIVÄN SANA

Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. Apt. 20:32.

Paavali piti koskettavan jäähyväispuheen Efesoksen seurakunnan vanhimmille valmistautuessaan matkustamaan Jerusalemiin. Hän oli palvellut Efesoksessa Herraa ”nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa”, niin kuin hän kuvasi. Hän kehotti vanhimpia pitämään huolta itsestään ja laumasta, jonka kaitsijoiksi Jumala oli heidät asettanut. Olihan Herra lunastanut sen itselleen verellään. Paavali varoitti, että seurakunnan keskuuteen saapuisi hänen lähtönsä jälkeen susia, jotka eivät laumaa säästäisi. Hän kehotti pitämään tarkkaan kiinni niistä opetuksista, joita hän kolmen vuoden ajan oli heille lakkaamatta antanut. Se, mikä heidät pitäisi oikeassa uskossa, oli Jumala ja hänen armonsa sana. Se rakentaa seurakuntaa ja antaa perintöosan taivaassa. Se varjelee oikeassa uskossa ja suojelee harhoilta. Niin silloin, niin yhä tänään.

Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut. 1. Piet. 2:10.

Joka saa paljon anteeksi, rakastaa paljon, sanoi Jeesus. Joka saa vain vähän anteeksi, rakastaakin vain vähän. Tuomitsemisen sijaan on siis hyvä katsoa sanan peiliin. Siinä kohtaamme Jumalan pyhät ja pelottavat kasvot, jotka eivät anna synneillemme tilaa piiloutua. Siinä meitä katsovat onneksi myös syntiemme tähden kärsineen Kristuksen lempeät kasvot. Jeesuksen haavoitetut kädet avautuvat, ne kantavat anteeksiantamuksen sanat sydämeen. Näkeminen tekee meistä armahdettuja syntisiä toisten armahdettujen syntisten rinnalle. Yhdessä me katsomme ristin sovintoon, josta me olemme saaneet elämän. Katsoessamme meistä tulee Kristuksen kantajia.

Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja. 1. Tim. 1:3.

Raamatussa oppiin ei liity lainkaan ajatusta: oppi kuiva, henki elävä. Alusta asti oli tärkeää, että voimakkaasti leviävä kristinusko, jonka liepeillä majaili kasvavassa määrin mitä kummallisempaa opetusta, ohjattiin oikeaan käsitykseen Jumalasta, ihmisestä, pelastuksesta ja evankeliumista. Erityisesti Paavali näki, että oppi varjelee oikeaa hengenelämää ja luo sille terveet raamit. Evankeliumin tuli säilyä puhtaana. Rakkaudessa tulee olla joustava ja ymmärtävä, pitkämielinen ja kärsivällinen. Rakkaudessa on sävyisyyttä ja periksi antamista. Opissa ei sen sijaan ole neuvoteltavaa. Paavalin tekstiä lukiessaan nykyihminen saattaa hiukan säpsähtää. Judaisteja hän moitti evankeliumin pilaamisesta ja lain tekoihin ohjaamisesta ja sanoi, että jospa he kuohitsisivat itsensä sen sijaan, että tulevat sekoittamaan evankeliumin vapauden löytäneiden elämää ja viemään heitä jälleen orjuuden ikeeseen. – Kaikki tämä vain siksi, että evankeliumi säilyisi puhtaana ja sen vastaanottaneet löytäisivät taivaaseen.

Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. 2. Tess. 2:9–10.

Ihmelahjat eivät ole kristinuskon yksinoikeutta. Hindulaisessa kirjassa kerrotaan kielilläpuhumisesta, kihelmöivän miellyttävistä tunnelmista ja transsista uuskarismaattisten liikkeiden tyyliin. Islamilaisissa uudistusliikkeissä ilmenee samanlaisia karismaattisia ilmiöitä kuin kristillisissä kirkoissakin. Huumeiden alaisuudessa voidaan puhua kielillä ja nähdä ennenäkyjä. Oleellista ei siksi ole se, havaitaanko yliluonnollisia ilmiöitä. Ei edes se, tulevatko ihmiset kosketetuiksi tai pääsevätkö he uskonnolliseen tunnelmaan. Oleellista on aina se, mitä opetetaan evankeliumista. Uskotaanko Jeesukseen, pidetäänkö hänen sanastaan kiinni? Vai onko uskon keskus joku muu? Me voimme kokea matkallamme monenlaisia ihmeitä ja yliluonnollisia asioita, mutta taivaaseen meidät vie vain usko Jeesukseen ja turvautuminen syntien anteeksiantamukseen.

Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Ef. 5:1–2.

Meidät on kutsuttu olemaan Kristuksen tuoksuna maailmassa. Silti on syytä tehdä ero Vapahtajan ja hänen seuraajiensa välillä. Me saatamme olla ylimielisiä, armottomia tai kerkeitä sanomaan mielipiteitä silloin, kun olisi parempi vaieta ja kuunnella. Me saatamme olla niin haavoilla, että ihmiset loukkaantuvat kyvyttömyyteemme elää kristityn nimen velvoittamalla tavalla. Jeesuksen seuraamisen tulisi ajan myötä tehdä meistä yhä enemmän ihmisiä, joiksi meidät on alun perin tarkoitettu. Kaikki, mikä sotii Herramme mielenlaatua ja olemusta vastaan, on meidän omista synneistämme ja heikkouksistamme johtuvaa, ei Herrastamme. Jeesus on aivan jotakin muuta, kuin minkälaiseksi kuvittelemme hänet katsomalla hänen vajavaisia seuraajiaan.

Ja he lähettivät Joosefi lle sanan: ”Ennen kuolemaansa isämme käski meitä sanomaan sinulle näin: ’Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.’ Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi.” Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun. 1. Moos. 50:16–17.

Vain se, jolla on valtaa, voi päästää vapaaksi. Syvintä vallankäyttöä ei ole tuhoaminen ja hävittäminen, vaan armahtaminen. Armahtamisen valtaa voidaan käyttää oikein tai väärin. Armahdetaan silloin, kun pitäisi kehottaa kantamaan vastuu teoista, ja sidotaan silloin, kun olisi aika antaa anteeksi ja unohtaa. Kristillisissä yhteisöissä ongelma on usein siinä, että asioita, joista pitäisi kantaa maallinen vastuu, hoidetaan sielunhoidollisesti. Näin ongelmat jatkuvat ja kasautuvat ja muuttuvat aina vain pahemmiksi. Jos toimittaisiin erottaen hengelliset kysymykset maallisesta vallankäytöstä ja vastuusta, voitaisiin välttää monet suuret murheet. Armahtaminen kun ei ole kaiken siunaamista, vaan totuuden ja rakkauden tasapainoa, lujaa lempeyttä.

Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Matt. 25:3–4.

Ratkaisevaa ei ollut morsiusneitojen uskon suuruus tai into, vaan matkalle saatu öljy, Pyhän Hengen lahja. Paavalin kuvaus Hengen hedelmästä (Gal. 5) osoittaa, että öljyssä on yhdeksän tuoksua, niin kuin oli vanhan liiton pyhässä öljyssä, jolla kuninkaat, profeetat ja papit vihittiin tehtäviinsä. Tuoksut ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja kärsivällisyys. Tällaista öljyä mekin tarvitsemme, enemmän kuin omaa voimaa. Hengen hedelmä on Jumalan hyvää lahjaa ja työtä. Sen kasvamista sydämessämme saamme pyytää. Jeesuksesta näemme, millaisen mielen Pyhän Hengen aito öljy saa aikaan. Jesaja kuvaa: ”Hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” (Jes. 42.)

Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Matt. 25:3–4.

Ratkaisevaa ei ollut morsiusneitojen uskon suuruus tai into, vaan matkalle saatu öljy, Pyhän Hengen lahja. Paavalin kuvaus Hengen hedelmästä (Gal. 5) osoittaa, että öljyssä on yhdeksän tuoksua, niin kuin oli vanhan liiton pyhässä öljyssä, jolla kuninkaat, profeetat ja papit vihittiin tehtäviinsä. Tuoksut ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja kärsivällisyys. Tällaista öljyä mekin tarvitsemme, enemmän kuin omaa voimaa. Hengen hedelmä on Jumalan hyvää lahjaa ja työtä. Sen kasvamista sydämessämme saamme pyytää. Jeesuksesta näemme, millaisen mielen Pyhän Hengen aito öljy saa aikaan. Jesaja kuvaa: ”Hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” (Jes. 42.)

Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Matt. 25:3–4.

Ratkaisevaa ei ollut morsiusneitojen uskon suuruus tai into, vaan matkalle saatu öljy, Pyhän Hengen lahja. Paavalin kuvaus Hengen hedelmästä (Gal. 5) osoittaa, että öljyssä on yhdeksän tuoksua, niin kuin oli vanhan liiton pyhässä öljyssä, jolla kuninkaat, profeetat ja papit vihittiin tehtäviinsä. Tuoksut ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja kärsivällisyys. Tällaista öljyä mekin tarvitsemme, enemmän kuin omaa voimaa. Hengen hedelmä on Jumalan hyvää lahjaa ja työtä. Sen kasvamista sydämessämme saamme pyytää. Jeesuksesta näemme, millaisen mielen Pyhän Hengen aito öljy saa aikaan. Jesaja kuvaa: ”Hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” (Jes. 42.)

Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko
ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. Kol. 2:18–19.

Kunnian teologiaksi kutsutaan uskonnollisuutta, jossa hauraana ihmisenä ja vajavaisena kristittynä eläminen ei riitä. On luonnollista, että kristitty tahtoisi kokea Jumalan läsnäolon. Se on terveen kristillisyyden normaali tila. Kukapa ei kaipaisi lähemmäs Jumalaa ja hänen syvempää tuntemistaan. Tähän kaipaukseen vedotaan kuitenkin usein väärällä tavalla. Jos kaipaus Jumalan suoraan kokemiseen muuttuu vaatimukseksi, siitä voi tulla kristityn elämän kipeä pakkovalta. Tahto saada nopeita, suoria ja selkeitä vastauksia – vaatimus saada nähdä nähdä Jumala – voi olla merkki elämän kohtaamisen vaikeudesta ja ristin kantamisen välttämisestä. Sanaan pitäytyvä, armoon perustuva suhde Jeesukseen taas auttaa kasvamaan raittiissa uskossa Jumalan tarkoittamalla tavalla ja kohtaamaan myös elämän avoimemmin. Se estää palamasta uskossaan karrelle.