– Kunnian valtaistuin,
korkealle korotettu alusta asti,
on meidän pyhäkkömme paikka.
Herra, sinä olet Israelin toivo!
Kaikki, jotka hylkäävät sinut,
saavat onnettoman lopun,
jotka luopuvat sinusta,
häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet.
Sillä he ovat hylänneet Herran,
elävän veden lähteen.
Paranna sinä minut, Herra,
niin minä paranen.
Auta minua,
niin minä saan avun.
Sinua yksin minä ylistän!
Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan:
Me lähdemme Herran huoneeseen!
Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem.
Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot,
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä.
Täällä jaetaan oikeutta
Daavidin suvun istuimilla.
Ole tervehditty, Jerusalem!
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
Vallitkoon rauha muureillasi
ja hyvinvointi linnoissasi.
Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa.
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Jos Herra, suurin ja korkein, niin haluaa,
hän täyttyy ymmärryksen hengellä.
Viisauden sanat pulppuavat hänen huuliltaan,
ja hän kiittää rukouksessaan Herraa.
Hän ohjaa järkensä ja harkintansa oikeaan suuntaan
ja pohtii mielessään Herran salaisuuksia.
Hän jakaa toisille oppia, jonka on itse saanut,
ja Herran liiton laki on hänen ylpeytensä.
Tuon miehen viisautta ylistävät monet,
eikä hänen maineensa ikinä häviä,
ei katoa hänen muistonsa,
vaan hänen nimensä elää polvesta polveen.
Kaikki kansat kertovat hänen viisaudestaan,
kansankokous kuuluttaa hänen kiitostaan.
Jos hän elää pitkään, hän voittaa maineeltaan tuhannet,
jos hän kuolee, jo siihenastisessa on kyllin.
Tahdon vieläkin kertoa siitä, mitä olen ajatellut –
olen täynnä sitä, täynnä kuin täysikuu.
Kuulkaa minua, hurskaat poikani,
niin kukoistatte kuin ruusupensas puron varrella.
Herra on meidän kilpemme,
Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!
Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi:
”Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta,
olen pannut kruunun sankarin päähän.
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin
ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
Minun voimani vahvistaa häntä
ja käteni on hänen tukenaan.
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni,
olet Jumalani, turvakallioni.’
Minä otan hänet esikoisekseni,
nostan kuninkaista korkeimmaksi.
Koskaan en ota häneltä pois armoani,
minun liittoni kestää horjumatta.
Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti,
annan hänen valtaistuimensa pysyä
niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.”
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Mooses vihki Aaronin virkaan
ja voiteli hänet pyhällä öljyllä,
ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen
ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas.
Hänen tuli pappina palvella Jumalaa
ja siunata kansaa hänen nimessään.
Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet
uhraamaan pyhiä polttouhreja,
suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua
muistutukseksi Herralle
ja kansan syntien sovitukseksi.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.
Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä,
jotka olivat hänelle kateellisia:
Datanin ja Abiramin miehet
ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha.
Herra näki sen ja suuttui.
Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät,
teki kansan nähden tunnusteon
ja poltti heidät tulensa liekeissä.
Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa,
antoi hänelle oman perintöosan:
hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät,
ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää.
Minä laulan sinun kunniaasi, Jumalani, kuninkaani!
Minä kiitän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti.
Joka päivä minä sinua kiitän,
minä ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti.
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi,
loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi.
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä!
Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu.
Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa,
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
Minä tiedän pahat tekoni,
minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet,
ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä,
ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka
kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,
yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa
mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa
ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.
Hän turvaa hedelmättömälle naiselle kodin,
antaa hänelle lapsia ja äitiyden ilon.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Viisauteen minä rakastuin,
sitä tavoittelin nuoruudestani asti,
sen pyrin kihlaamaan morsiamekseni.
Minä rakastuin sen kauneuteen.
Viisaus on jaloa, ylivertaista syntyperää,
sillä se elää Jumalan luona
ja kaikkeuden valtias rakastaa sitä.
Jumala on vihkinyt sen salaiseen tietoonsa,
ja se ottaa osaa Jumalan suuriin tekoihin.
Rikkautta arvostetaan ja tavoitellaan,
ja mikä on suurempaa rikkautta kuin viisaus,
joka saa kaiken aikaan?
Jos jotain tehdään ymmärtäen ja taitavasti,
mikä muu sen takana on kuin viisaus?
Jos joku rakastaa oikeudenmukaisuutta,
se vaatii vaivaa ja ponnistelua,
hyveitä, joita juuri viisaus opettaa:
kohtuutta ja ymmärrystä, oikeamielisyyttä ja rohkeutta –
mitään niitä hyödyllisempää ei elämässä ole.
Jos joku haluaa laajentaa tietämystään,
niin viisaus tuntee menneet
ja niistä päättelee, mitä tulevaisuus tuo.
Se avaa mietelmien salaisuudet
ja löytää arvoitusten ratkaisut.
Ennalta se tietää merkit ja ihmeet,
se tietää, mitä tuovat mukanaan
hetket ja aikojen vaiheet.
Tuota kaikkea minä ajattelin
ja tulin siihen tulokseen,
että kuolemattomuus syntyy liitosta viisauden kanssa,
puhdas ilo sen rakkaudesta,
loputon rikkaus sen uutterasta työstä,
ymmärrys yhteiselosta sen kanssa
ja hyvä maine sen sanojen kuuntelemisesta.
Niinpä lähdin matkaan, kiersin ja etsin
saadakseni viisauden vierelleni.
Tiesin kuitenkin, etten saisi viisautta
ellei Jumala sitä minulle antaisi –
ja ymmärrystä osoitti jo sekin,
että tiesin, keneltä tämä lahja tulee.