Sinä annoit taivaasta leipää,
kun heidän oli nälkä,
sinä panit veden virtaamaan kalliosta,
kun heidän oli jano.
Käskit heidän ottaa haltuunsa
maan, jonka sinä kätesi kohottaen
olit luvannut heille antaa.
Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä
ja alkoivat niskoitella.
Eivät he totelleet käskyjäsi,
vaan kieltäytyivät kuulemasta,
eivät he muistaneet ihmetekojasi,
joilla olit heitä auttanut.
He niskuroivat
ja valitsivat itselleen johtajan
palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen.
Mutta sinä annat anteeksi,
olet armollinen ja laupias Jumala,
sinä olet kärsivällinen
ja sinun hyvyytesi on suuri.
Sinä et hylännyt heitä,
vaikka he valoivat kullasta sonnin
ja sanoivat: ”Tämä on meidän jumalamme,
tämä johti meidät pois Egyptistä.”
Pahoin he sinua herjasivat.
Mutta sinun armosi oli suuri,
sinä et hylännyt heitä autiomaahan.
Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään,
vaan näytti heille tietä,
öisin ei tulipatsas väistynyt,
vaan valaisi tien,
jota he kulkivat.
Sinä annoit heille hyvän henkesi
opettamaan viisautta,
annoit mannaa heidän syödäkseen
ja vettä, kun heidän oli jano.
Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa,
mitään ei heiltä puuttunut,
heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki,
heidän jalkansa eivät turvonneet.