Ja he lähettivät Joosefi lle sanan: ”Ennen kuolemaansa isämme käski meitä sanomaan sinulle näin: ’Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.’ Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi.” Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun. 1. Moos. 50:16–17.
Vain se, jolla on valtaa, voi päästää vapaaksi. Syvintä vallankäyttöä ei ole tuhoaminen ja hävittäminen, vaan armahtaminen. Armahtamisen valtaa voidaan käyttää oikein tai väärin. Armahdetaan silloin, kun pitäisi kehottaa kantamaan vastuu teoista, ja sidotaan silloin, kun olisi aika antaa anteeksi ja unohtaa. Kristillisissä yhteisöissä ongelma on usein siinä, että asioita, joista pitäisi kantaa maallinen vastuu, hoidetaan sielunhoidollisesti. Näin ongelmat jatkuvat ja kasautuvat ja muuttuvat aina vain pahemmiksi. Jos toimittaisiin erottaen hengelliset kysymykset maallisesta vallankäytöstä ja vastuusta, voitaisiin välttää monet suuret murheet. Armahtaminen kun ei ole kaiken siunaamista, vaan totuuden ja rakkauden tasapainoa, lujaa lempeyttä.