Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” 2. Moos. 4:11–12.
Jumala ilmoitti tulleensa vapauttamaan kansansa egyptiläisten käsistä ja johdattamaan sen luvattuun maahan. Mooses olisi se, jonka johdolla lähtö orjuudesta oli tapahtuva. Miten Mooses reagoi? Ajatteli olevansa juuri sopiva mies tehtävään, parempaa ei olisi voinut valita? Ei, vaan Mooses järkyttyi koko ajatuksesta. Hän vastasi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Mooses ei tahtonut mitään muuta kuin paeta tehtävän alta mahdollisimman kauas. ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Vielä Mooses rukoili: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” Näin on yhä tänään. Se jonka Jeesus kutsuu työhönsä, kokee olevansa tehtävään joko alamittainen tai täysin mahdoton. Se on terve merkki ja hyvä alku.