Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” 1. Moos. 32:29.
Miten Jaakob, painissa iskun lonkkaansa saanut, lyöty mies oli voittaja? Hän oli voittaja häviämällä. Hän oli voittaja lakatessaan taistelemasta Jumalan kanssa. Iisakin ja Jaakobin etäinen Jumala sai vihdoin olla hänen oma Jumalansa. Ei enää kaupankäyntiä, ei siunauksen toivotonta metsästystä. Jäljellä oli vain kuolemanväsynyt, Herrasta kiinni pitävä mies. Sinä hetkenä Jaakob sai kuulla, että voitettuna hän olikin voittaja. Voitto ei perustunut peräänantamattomaan
uskoon tai Jaakobin ehtymättömään voimaan, vaan Jumalan hyvyyden omistamiseen ja Jumalan armolliseen
mieleen. Oman tahdon piti murtua, jotta Jumalan armo kelpasi. Painin päätyttyä kerrotaan, että ”Hän siunasi Jaakobin siellä…” Ja jatketaan kauniisti: ”Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa” (1. Moos. 32:30–32).