Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: ”Anna meille vettä juotavaksi.” Mooses kysyi heiltä: ”Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?” Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?” 2. Moos. 17:2–3.
Mooses sai tutustua epäonnistumisen karvaaseen makuun. Kansan johtaminen ei ollut riemusaatossa kulkemista, vaan verta, hikeä ja kyyneleitä – kirjaimellisesti. Luullessaan palvelevansa omiaan hän sai toistuvasti kaikkien vihat niskoilleen. Kansa napisi ja melkein kapinoi. Moosekselle palatsien loisto oli ensin vaihtunut erämaan köyhyyteen, hiljaisuuteen ja vaatimattomuuteen. Sitä seurasi haastava aika kansanjohtajana, hänen varsinainen elämäntehtävänsä. Ennalta arvaamattomia ovat Jumalan tiet. Mitä merkittävämpi tehtävä, sitä pidempi ja rankempi koulutus. Mitä suurempi siunaus, sitä oudompi tie. Voidakseen antaa jotakin Jumalan on otettava paljon ensin pois. Eikä koulu ole Jumalan lapsille vain yhden lukukauden mittainen, vaan se jatkuu läpi elämän.