Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Matt. 7:1–3.
Tapamme suhtautua asioihin ja ihmisiin muuttuu iän myötä, mutta hyväksynnän jano ei katoa koskaan. Olemme toisistamme syvästi riippuvaisia. On kipeää, jos ei saa koskaan kokea pyyteetöntä rakkautta. Ei ole sattuma, että Jumala käskee meitä rakastamaan itsensä lisäksi lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Näkemään toisen, niin kuin toivomme itse tulevamme nähdyksi. Jos rakkauden ja hyväksynnän syvä perustarve ei täyty, se murtaa lopulta itsetuntomme ja elämänvoimamme. Kuten voi murtaa myös se, jos tulemme nähdyksi ja kuulluksi tahallisesti väärin.
Meidät saatetaan punnita kevyiksi kevyin perustein, ja niin saatamme itsekin tehdä lähimmäisillemme. Erkki Leminen runoilee lohduttavasti: ”Ihmisten tuomiot tulevat ja menevät. / Tahdon suuremman tuomion, / vaikka se murskatkoon. / Tahdon Jumalan tuomion, / sen tuomion, / joka ottaa kaiken lukuun.”