Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3:16–17.
Kolminaisuusoppi ei esiinny Raamatussa sanana, mutta asiana se kulkee läpi Vanhan ja Uuden testamentin. Puhuessaan Jumalan ykseydestä Raamattu samalla liittää siihen yllättäen ”kolmeuden”. Isästä puhutaan persoonana, Pojasta puhutaan persoonana ja Pyhästä Hengestä puhutaan persoonana. Raamattu kuvaa Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä kutakin erikseen elävänä, henkisenä minänä eli persoonana. Samalla edellytetään, että Jumala on yksi. Tässä ymmärryksemme loppuu, ja me kumarramme salaisuuden edessä. Ymmärrys vaihtuu uskoon. Kolminaisuusopin perusta on Raamatussa selkeä. Kaste suoritetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Efesolaiskirjeessä puhutaan yhdestä Hengestä, yhdestä Herrasta ja yhdestä Jumalasta, kaikkien Isästä. Jeesuksen kasteessa oli läsnä Jumala kolmessa persoonassaan.