He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.” Matt. 28:13–14.
Sotilaat onnistuivat vakuuttamaan ylipapit ja komendantin siitä, että he eivät olleet nukahtaneet vartiossa. Sotilaat lahjottiin kertomaan, että näin olisi tapahtunut. Ylipappi lupasi huolehtia heidän puolustamisestaan. Juutalaisten keskuudessa selitys saikin vastakaikua, koska jokin selitys tapahtuneelle oli löydettävä. Vaikeaa ei sepitetyn tarinan kumoaminen tosin ollut, koska yksikään roomalainen sotilas ei levittäisi omasta aloitteestaan tietoa siitä, että on nukkunut vartiovuorollaan. Siitä lähtisi henki. Miten vartijat olisivat ylipäätään tienneet, että opetuslapset ryöstivät ruumiin, jos he kerran nukkuivat? Tapahtuneelle oli nyt kaksi eri selitystä, jotka olivat kumpikin vaikeita uskoa. Kuolleet eivät yleensä lähde haudoistaan, mutta eivät sotilaatkaan kehu vartiossa nukkumisellaan henkensä kaupalla.