Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ”Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!” Matt. 25:5–6.
Mistä me näemme, että yö on pitkälle kulunut? Sitä ei välttämättä huomaa helposti, koska vesi lämpenee tässäkin asiassa hitaasti kiehuvaksi ja kaikkeen ehditään tottua. Seuraamme välinpitämättöminä ilmiöitä, jotka muutama vuosikymmen sitten olivat ajatuksenakin aivan mahdottomia. Edesmenneen rovasti K.V. Tammisen mukaan lopun ajan merkki on se, että raja Jumalan lasten ja maailman lasten välillä häviää. Rajan hälvenemisen seurauksena ei käy niin, että maailma alkaa uskoa enemmän Jumalaan, vaan päinvastoin, jumalattomuus lisääntyy. Kristittyjä ei ole todellakaan kutsuttu ensi sijassa sopeutumaan maailmaan, vaan viemään sille evankeliumi. Tamminen toiseen Timoteus-kirjeeseen viitaten kysyy, eikö nyt ole jo tuo Jeesuksen mainitsema yö? Yö, jolloin hänen paluunsa hetki on lähellä?