Kuoleman lähestyessä Mattatia puhui pojilleen näin:
Nyt ovat vallassa röyhkeys ja kovuus,
nyt on kuohunnan ja kiihkeän vihan aika.
Poikani, taistelkaa kiivaasti lain puolesta,
antakaa henkenne isiemme liiton tähden.
Muistakaa niitä tekoja,
joita isämme aikoinaan tekivät,
ja hankkikaa tekin itsellenne
suuri kunnia ja kuihtumaton maine.
Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Joosef noudatti ahdingossaan Jumalan lakia,
ja hänestä tuli Egyptin valtias.
Esi-isäämme Pinehasia ajoi pyhä kiivaus,
ja hän sai lupauksen ikuisesta pappeudesta.
Joosua täytti saamansa käskyn,
ja hänestä tuli Israelin tuomari.
Kaleb todisti rohkeasti kansan edessä
ja sai maasta itselleen perintöosan.
Daavid oli hurskas ja peri valtaistuimen,
kuninkuuden, joka kestää ajasta aikaan.
Elia puolusti kiivaasti Jumalan lakia,
ja hänet otettiin taivaaseen.
Hananja, Asarja ja Misael uskoivat,
eivätkä liekit surmanneet heitä.
Daniel oli puhdassydäminen,
ja hän pelastui leijonien kidasta.
Nähkää siis: ne, jotka panevat toivonsa Herraan,
pysyvät lujina ja voitokkaina.
Näin käy polvesta polveen.
Älkää pelätkö synnintekijän puheita,
sillä hänen loistostaan ja kunniastaan
tulee tunkion täytettä ja matojen ruokaa.
Tänään hän on valtansa kukkuloilla,
huomenna häntä ei enää ole,
sillä hän on palannut maan tomuun
ja hänen aikeensa ovat rauenneet tyhjiin.
Olkaa urheita, poikani,
ja puolustakaa lujasti lakia,
sillä laki teidät vie kunniaan.