Tuohon aikaan nousi esiin Mattatia, Johananin poika ja Simeonin pojanpoika, joka oli Jehojaribin sukuun kuuluva pappi. Hän oli kotoisin Jerusalemista, mutta oli sittemmin asettunut Modeiniin. Hänellä oli viisi poikaa: Johanan, lisänimeltään Gaddi, Simon, lisänimeltään Thassi, Juudas, lisänimeltään Makkabilainen, Eleasar, lisänimeltään Avaran, ja Jonatan, lisänimeltään Apfus.
Kun Mattatia näki, kuinka jumalattomat riehuivat Juudeassa ja Jerusalemissa, hän sanoi:
Voi minua! Miksi synnyin näkemään,
kuinka kansani tuhotaan ja pyhä kaupunki turmellaan!
Voimattomina siellä katseltiin,
kun kaupunki luovutettiin vihollisille
ja sen pyhäkkö annettiin muukalaisten käsiin.
Temppeli on nyt kuin häväisty mies,
sen aarteet on viety ryöstösaaliina pois.
Pikkulapset on surmattu kaduille,
vihollisen miekka on kaatanut nuoret miehet.
Onko kansaa, joka ei olisi tullut
ottamaan osaansa tästä valtakunnasta,
ryöstämään maatamme muiden mukana?
Kuin nainen, jolta on riistetty korut,
on meidän kaupunkimme,
kuin vapaa nainen, josta on tullut orjatar.
Autiona on meidän temppelimme,
kunniamme ja kaunistuksemme,
vieraat kansat ovat sen häväisseet.
Miksi enää eläisimme
Mattatia ja hänen poikansa repäisivät vaatteensa, pukivat ylleen säkkivaatteen ja surivat katkerasti.
Kuninkaan virkamiehet, joiden tehtävänä oli pakottaa kansa luopumaan Jumalasta, tulivat myös Modeinin kaupunkiin ja vaativat sen asukkaita uhraamaan vieraille jumalille. Heidän luokseen kerääntyi paljon israelilaisia, ja myös Mattatia ja hänen poikansa joutuivat menemään paikalle. Kuninkaan miehet kääntyivät Mattatian puoleen ja sanoivat: ”Sinä olet tässä kaupungissa arvossapidetty johtaja ja vaikutusvaltainen mies, ja poikasi ja sukusi ovat sinun tukenasi. Näytä nyt esimerkkiä ja tee niin kuin kuningas käskykirjeessään määrää. Niin ovat kaikki muutkin kansat tehneet, myös Juudean miehet ja ne, jotka ovat jääneet Jerusalemiin. Pääset poikinesi kuninkaan ystävien joukkoon, ja saatte kunnianosoituksena kultaa ja hopeaa ja paljon muita lahjoja.”
Mutta Mattatia vastasi kuuluvalla äänellä: ”Vaikka kaikki valtakunnan kansat ovat totelleet kuningasta, luopuneet isiensä uskosta ja ryhtyneet noudattamaan kuninkaan käskyjä, minä, minun poikani ja sukuni pysymme uskollisina isiemme liitolle. Ikipäivänä me emme hylkää Jumalan lakia ja sen käskyjä. Me emme alistu kuninkaan määräyksiin, emme poikkea uskostamme oikealle emmekä vasemmalle.”