Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta,
kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Luuk. 24:30–32.
Emmauksen tien kulkijoiden kohtaaminen Jeesuksen kanssa on kuvaus silmien avautumisesta. Haavoitetut kädet mursivat leipää, ja ylösnousemuksen ihme avautui. Sitä ennen Jeesus oli tuntemattomana selittänyt sureville miehille Vanhan testamentin kirjojen sanoin, miten Messiaan piti kärsiä ja mennä kirkkauteensa. Kirjoitusten avautuminen sai heidän sydämensä hehkumaan ja vaatimaan Jeesusta jäämään heidän luokseen, sillä ”päivä oli jo kääntymässä iltaan”. Pian Jumalan sana, läsnäoleva Jeesus ja leivän murtaminen avasivat silmät, ja he tunsivat Herran. Me elämme tänään samassa todellisuudessa opetuslasten kanssa. Jeesus on ylösnoussut ja elää yhä keskellämme. Sydämemme saa hehkua, kun hän puhuu meille sanassaan ja Pyhä Henki avaa kirjoitukset. Murramme yhä yhteistä leipää uskomme vahvistukseksi.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapse