Enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk. 2:10–11.
Voisiko enkelin sana ”älkää pelätkö” olla tunnussana myös meille? Voisiko sydämemme ottaa vastaan Jumalan turvallisuuden vakuutuksen: ”Älä pelkää”? Älä enää pelkää, vaikka olisit monien huolien väsyttämä tai toisten ihmisten rasittama. Älä pelkää, vaikka olisit tänä jouluna syystä tai toisesta yksinäinen – ehkä toisten joukossa. Älä sinäkään, joka olet sairas tai heikko, sillä Vapahtaja on lähelläsi. Jos et kuitenkaan kykene olemaan pelkäämättä, niin pelkää sitten, kunhan pelkäät Vapahtajan sylissä. Raamattu kuvaa Jumalaa uskomattoman kauniisti ”kaiken lohdutuksen Jumalaksi”. Jumala siis lohduttaa kaikissa elämäntilanteissa, tunteiden sekamelskoissa, rauhattomuudessa ja pelossa. Hän on kaiken lohdutuksen Jumala. Enää ei tarvitse pelätä, sillä Vapahtaja on syntynyt!