Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Luuk. 17:15–18.
Häilyvä on ihmismieli. Jeesus paransi kymmenen spitaalista miestä. Olosuhteet normalisoituivat, mutta samalla parantuneet muuttuivat epänormaaleiksi suhteessa auttajaansa. Onnettomuus oli yhdistänyt joukon, jopa samarialaiset ja juutalaiset, onni taas erotti heidät toisistaan. Sairaus toi heidät lähelle toisiaan ja Jeesusta, tervehtyminen ajoi heidät toistensa luota ja kohta myös Jeesuksen. Kun oltiin syvyyksissä ja ahdingoissa, huudettiin yhdessä Jumalaa avuksi. Kun päästiin kuivalle maalle ja vaara oli ohi, ajauduttiin kauas Vapahtajasta. Yksi sentään kääntyi takaisin ja palasi kiittämään Jeesusta. Kääntyä-sana, jota tilanteessa käytetään, tarkoittaa myös uskonnollista kääntymistä. Samarian mies ymmärsi, että kyseessä oli Israelin Jumalan parantava käsi ja kiitos kuului hänelle. Laupias samarialainen sai Jeesuksen teossa rinnalleen myös kiittävän samarialaisen (Erkki Ranta).