Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ”Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.” Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. Luuk. 15:9–10.
Kääntymisessä Jumala tekee aloitteet. Ihminen on kuin kuollut kala kuivalla maalla tai kuin kadonnut lammas tai lattianraossa viruva lantti. Runoilijan sanoin: ”Ihmisen osuus pelastumisessa on vastaan hangoitteleminen.” Lakihurskauden ja evankeliumin ero ei jää vertauksissa epäselväksi. Israelin opettajat saattoivat kyllä vielä hyväksyä sen, että Jumala ottaa vastaan katuvia syntisiä, mutta ajatus siitä, että Jumala etsii heidät jo sieltä, missä he eivät edes kadu tai osaa etsiä hänen apuaan, oli vieras. Ja kun syntinen vertauksissa sitten löytyy, ilo taivaassa ei kestä vain hetken, vaan se jatkuu aikojen loppuun saakka. Jeesus antaa meille esimerkin pitää heikommista huolta, etsiä viimeisenkin kadonneen. Samalla hän kysyy: Onhan meillä hätä eksyneistä?