Silloin Herra sanoi: ”Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!” Luuk. 14:24.
Suuriin pitoihin kutsuttiin monia hyvinvoivia vieraita. Kutsu ei kelvannut kenellekään, koska heillä oli niin paljon muuta puuhaa. Siksi isäntä käski hakea kaupungin toreilta ja katujen vieriltä köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat. Heidät piti pakottaa mukaan, koska he eivät missään tapauksessa pitäneet itseään juhliin sopivina. Ei niissä vaatteissa; ei siinä asemassa eläen. Heidät piti vakuuttamalla vakuuttaa, että he kelpaavat juhliin juuri niin valmistautumattomina, räsyisinä ja kadulta poimittuina, kuin mitä he olivat. Juhlapuku odotti paikanpäällä. He eivät kelvanneet asemansa tai olemuksensa vuoksi, mutta he kelpasivat kutsujan kutsun vuoksi. On puhuttelevaa, että Jumalan kaikki suuret pelastusteot ovat aina tapahtuneet tavallisten ihmisten kautta tavallisille ihmisille, vaatimattomilta näyttäneissä tapahtumissa ja mitättömissä olosuhteissa.